Kognition tutkimus kimalaisilla : kysymykset ja menetelmät
Manninen, Enni (2024-05-07)
Manninen, Enni
E. Manninen
07.05.2024
© 2024 Enni Manninen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202405073184
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202405073184
Tiivistelmä
Kimalaiset (Bombus spp.) ovat aitomehiläisiin (Apidae) kuuluvia mesipistiäisiä ja ovat tärkeitä villien kasvien ja viljelyskasvien pölyttäjiä. Eläinten käyttäytymisen ja kognition eli älykkyyden tutkimus on tärkeää, jotta voisimme ymmärtää paremmin myös ihmisten älykkyyttä ja älykkyyden evoluutiota. Erityisesti selkärangattomia, kuten kimalaisia on kauan pidetty älykkyydeltään kaikista alhaisimpana verrattuna ihmiseen. Kuitenkin viime aikoina on tutkittu paljon mesipistiäisten, kuten kimalaisten kognitiota ja kehitetty erilaisia menetelmiä sen tutkimukseen. Tässä tutkielmassa käyn läpi erilaisia kysymyksiä ja menetelmiä kimalaisten kognition tutkimukseen liittyen sekä kognition tutkimuksessa yleisesti käytettyjä käsitteitä.
Kimalaisilla on havaittu monenlaisia kognitiivisia kykyjä. Kimalaiset kykenevät assosiatiivisen oppimisen eri tasoihin, ongelmanratkaisuun, yhteistyöhön, sosiaaliseen oppimiseen ja niillä on jopa kognitiiviset kyvyt kulttuurin muodostumiselle. Näitä kykyjä on tutkittu hyödyntäen kimalaisen eri aisteja. Kognition tutkimuksen apuna on käytetty mm. värioppimista, hajuoppimista, spatiaalista ja numeerista kognitiota, pallon pyörittämistä, narunvetoa, pulmalaatikkoa ja palikantyöntöä. On myös havaittu, että kimalaiset kykenevät aistien väliseen objektintunnistukseen, eli keräämään tietoa useammalla aistilla ja yhdistämään ne tiedot mielikuviksi ympäröivästä maailmasta, aivan kuten ihmisetkin.
Tätä tutkielmaa tehdessäni olen kerta toisensa jälkeen yllättynyt kimalaisten kognitiivisista kyvyistä. Kognition tutkimuksen menetelmät ovat olleet kekseliäitä ja niiden avulla on pystytty kuvaamaan hyvin kimalaisen käyttämiä kognitiivisia kykyjä luonnossa ja epäluonnollisissa olosuhteissa. Kimalaiset ovat hyvin joustavia ja kykenevät ratkaisemaan uusia ongelmia, joita ei esiinny luonnossa. Tosin aitomehiläisten numeerisen kognition tutkimus on tuottanut ristiriitaisia tuloksia ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan tarhamehiläiset ratkaisevatkin numeerisia tehtäviä ilman numeerista prosessointia ja siten ikään kuin huijaavat matematiikan kokeessa. Tämä voi päteä myös kimalaisen numeeriseen kognitioon, josta odotan innolla lisää tutkimusta. Lisäksi tuoreen pulmalaatikkokokeen tulosten perusteella tutkijat arvioivat, että kimalaisilla havaittiin kumulatiivista kulttuuria, mutta tutkimuksessa annettu määritelmä ei ollut täysin vakuuttava syistä, joita käsittelen Pulmalaatikkokoe-kappaleessa. Kimalaisen kognition tutkimuksen pohjalta voimme ymmärtää paremmin kimalaisten ekologiaa ja siten mahdollisia syitä pölyttäjäkatoon. Tutkimusta voidaan soveltaa robotiikan ja tekoälyn kehittämiseen, sekä kimalaiset voivat toimia biosensoreina ja tunnistaa sairauksia tai esimerkiksi pommeja lentokentällä. Tutkimus lisää myös arvostusta ja empatiaa kimalaisia kohtaan ja siten kannustaa niiden suojeluun.
Kimalaisilla on havaittu monenlaisia kognitiivisia kykyjä. Kimalaiset kykenevät assosiatiivisen oppimisen eri tasoihin, ongelmanratkaisuun, yhteistyöhön, sosiaaliseen oppimiseen ja niillä on jopa kognitiiviset kyvyt kulttuurin muodostumiselle. Näitä kykyjä on tutkittu hyödyntäen kimalaisen eri aisteja. Kognition tutkimuksen apuna on käytetty mm. värioppimista, hajuoppimista, spatiaalista ja numeerista kognitiota, pallon pyörittämistä, narunvetoa, pulmalaatikkoa ja palikantyöntöä. On myös havaittu, että kimalaiset kykenevät aistien väliseen objektintunnistukseen, eli keräämään tietoa useammalla aistilla ja yhdistämään ne tiedot mielikuviksi ympäröivästä maailmasta, aivan kuten ihmisetkin.
Tätä tutkielmaa tehdessäni olen kerta toisensa jälkeen yllättynyt kimalaisten kognitiivisista kyvyistä. Kognition tutkimuksen menetelmät ovat olleet kekseliäitä ja niiden avulla on pystytty kuvaamaan hyvin kimalaisen käyttämiä kognitiivisia kykyjä luonnossa ja epäluonnollisissa olosuhteissa. Kimalaiset ovat hyvin joustavia ja kykenevät ratkaisemaan uusia ongelmia, joita ei esiinny luonnossa. Tosin aitomehiläisten numeerisen kognition tutkimus on tuottanut ristiriitaisia tuloksia ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan tarhamehiläiset ratkaisevatkin numeerisia tehtäviä ilman numeerista prosessointia ja siten ikään kuin huijaavat matematiikan kokeessa. Tämä voi päteä myös kimalaisen numeeriseen kognitioon, josta odotan innolla lisää tutkimusta. Lisäksi tuoreen pulmalaatikkokokeen tulosten perusteella tutkijat arvioivat, että kimalaisilla havaittiin kumulatiivista kulttuuria, mutta tutkimuksessa annettu määritelmä ei ollut täysin vakuuttava syistä, joita käsittelen Pulmalaatikkokoe-kappaleessa. Kimalaisen kognition tutkimuksen pohjalta voimme ymmärtää paremmin kimalaisten ekologiaa ja siten mahdollisia syitä pölyttäjäkatoon. Tutkimusta voidaan soveltaa robotiikan ja tekoälyn kehittämiseen, sekä kimalaiset voivat toimia biosensoreina ja tunnistaa sairauksia tai esimerkiksi pommeja lentokentällä. Tutkimus lisää myös arvostusta ja empatiaa kimalaisia kohtaan ja siten kannustaa niiden suojeluun.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [32523]