DNA:n saannon optimointi ammuttujen messinkihylsyjen pinnalta

Abstract

Vuonna 2018 Keskusrikospoliisi tutki 32000 rikospaikoilta kerättyä DNA-näytettä. Toisinaan rikostutkimuksissa DNA-näytteitä saatetaan tutkia ampuma-aseiden hylsyistä, jotka on useimmiten valmistettu messingistä. Messingin sisältämän kuparin ja sinkin on epäilty mahdollisesti vaurioittavan DNA:ta ja inhiboivan DNA:n monistukseen käytettyä polymeraasiketjureaktiota. Myös aseen laukeamisessa syntyvä kuumuus ja paine voivat vaikuttaa negatiivisesti DNA:n määrään hylsyn pinnalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää parantavatko vaihtoehtoiset menetelmät DNA:n saantoa ja DNA-tunnisteita ammutuista messinkihylsyistä. Ampumattomien 9mm patruunoiden pinnalle pipetoitiin 5 µl vapaaehtoisen henkilön posken limakalvoilta kerättyä DNA:ta laimennettuna. Sama vapaaehtoinen latasi patruunat paljain käsin lippaisiin DNA:n lisäyksen jälkeen. Ammunnat suoritettiin asetutkijan toimesta Keskusrikospoliisin ampumaradalla. Hylsyjen pinnalta taltioitiin DNA:ta viskoosipuikoilla ja nylonnukatuilla puikoilla. Taltiointipuskurina käytettiin puhdasta vettä, 0,9 prosenttista NaCl-liuosta tai BTmixiä. Jälkimmäinen on BSA:n (engl. bovine serum albumin) ja GGH:n (Gly-Gly-His-tripeptidi) yhdistelmä. DNA:n eristykseen käytettiin EZ1 investigator kittiä EZ1 Advanced XL -laitteella tai Casework Direct suoraeristystä. Eristetyn DNA:n konsentraatio mitattiin kaupallisella kitillä ja monistettiin polymeraasiketjureaktion avulla mikrosatelliittilokuksia monistavalla kitillä. Monistetun DNA:n alleelit jaoteltiin kapillaarielektroforeesissa 3500xL Genetic Analyzer laitteistolla lokuksittain vertailtavan tunnisteen määrittämiseksi, jota verrattiin vapaaehtoisen tunnisteeseen. Suurimman DNA:n saannon antoivat nylonnukatut puikot NaCl kanssa käytettynä ja eristettynä CWD-menetelmällä. Tuloksia saannon osalta voi selittää nylonnukattujen puikkojen avoin rakenne, joka estää epiteelisolujen imeytymisen puikon sisään. Parhaat DNA-tunnisteet antoivat nylonnukatut puikot, kun taltiointiin käytettiin BTmixiä ja näytteet eristettiin EZ1-menetelmällä. Eroja tunnisteissa voi selittää BTmixin metalleja ja epäpuhtauksia kelatoiva vaikutus sekä EZ1 Advanced XL -laitteiston DNA:ta puhdistava eristystekniikka. Vaihtoehtoisten menetelmien ansiosta DNA:n saanto ja määritetyt tunnisteet parantuivat verrattuna viskoosipuikon ja veden yhdistelmään.