Suden ja ihmisen muodonmuutos saamelaisessa kertomaperinteessä : SKS:n 1956 vuonna kerättyjen nauhoitteiden susitarinat

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen saamelaista kertomaperinnettä käyttäen vuonna 1956 tallennettuja pohjoissaamenkielisiä suullisia tarinoita. Keskityn erityisesti tarinoissa esiintyvään ihmisen ja eläimen välisen muodonmuutoksen teemaan. Selvitän mitä kerronnan keinoja tarinoiden kertojat käyttävät, ja mitä eri tulkinnantasoja he liittävät muodonmuutokseen. Käytän tässä työssä tarinoista termiä ”kauhutarina” ja tarkastelen niitä kauhugenren kontekstissa.

Susi oli ristiriitaisesti esitetty hahmo. Se kuvattiin usein ihmisen tai muiden eläinten vihollisena tai vain ”luontaisesti pahana”. Toisaalta traagisena eläimenä, joksi muututaan, kirottuna tai omasta tahdosta. Kaikissa analysoimissani tarinoissa susi oli kerronnallisesti hirviön roolissa ja siihen yhdistettiin väkivalta. Perinteisessä saamelaisessa kulttuurissa suden paheksumisen voi nähdä liittyvän poronhoitoon, kun se on suoraan elantoon vaikuttava eläin, kuten muutkin pedot, jotka tappavat poroja. Tutkielmani kolmesta tarinassa kahdessa mainittiin selvästi aiheen yhteys poronhoitoon. Molemmissa suden tekemä rikos oli nimenomaan poron tappaminen.

Piirteet suden luontaisesta verenhimoisuudesta toistuivat kaikissa kolmessa tarinassa, mutta tarinoiden esitystapa oli mielestäni neutraali; ei annettu tuomiota mikä on hyvä mikä paha. Suden transformaatio tuo esille inhimillisen puolen ja pahan suden puolen. Muodonmuutos voi olla konkreettinen, jolloin ihminen muuttuu sudeksi tai susi ihmiseksi tai se voi tarkoittaa ihmisen toista, susimaista olemusta, luonnetta tai tekoja. Susihahmot kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti olivat ihmisyyden rajan toisella puolella. Muodonmuutoksesta puhuttiin sudenmuotoon pukeutumisena tai siitä riisumisena. Sudenturkin alla voi olla ihminen. Eläimen turkki itsessään yhdistetään usein jollain tavalla muutokseen eläimeksi.

Tutkielmani tulosten kattavuudessa täytyy huomioida, että analysoin vain kolme tarinaa. Tuloksia ei voi yleistää kaikenkattaviksi saamelaiseen kertomaperinteeseen. Niitä täytyy ajatella omassa kontekstissaan, kolmen eri kertojan omina ”teoksina” tai versioina kuulemastaan tai kokemastaan. Samankaltaisia tarinoita ja elementtejä voi löytää muidenkin alueiden saamelaisista kulttuureista, mutta aineiston tarinat ovat Inari-Utsjoki alueelta kerättyjä, ja siksi kuvaavat enemmän tuon alueen pohjoissaamenkielistä perinnettä.