Kurjuuden juuri. Sosiaalinen insinööritaito Huoltaja: kunnallisen huoltotoiminnan ja yksityisen hyväntekeväisyyden äänenkannattaja - lehdessä 1920—1950

Abstract

Tutkielmassani käsittelen sosiaalista insinööritaitoa eli teknokraattista ja tiedeperusteista yhteiskuntasuunnittelua Huoltaja: kunnallisen huoltotoiminnan ja yksityisen hyväntekeväisyyden äänenkannattaja -lehdessä ja sitä, millä tavalla köyhistä, vaivaisista, mielisairaista ja muista vaikeiksi luokitelluista ihmisryhmistä keskusteltiin ammattimaisessa huoltokeskustelussa. Otantani koostuu lehden vuosikerroista vuosilta 1920–1950. Aineisto kuvaa yhteiskuntasuunnittelijoiden näkökulmasta kehitystä, jonka aikana suomalainen yhteiskunta muuttui luterilaiskristillisestä ja patriarkaalisesta yhteiskuntajärjestyksestä hyvinvointivaltion varhaisiin vaiheisiin. Lehti valikoitui tutkielmani pääasialliseksi lähteeksi lehden luonteen ja sen tarjoaman tutkimusmateriaalin vuoksi. Lehden aineisto tarjoaa ainutlaatuisen tutkimuksellisen näkökulman varhaisen valtion ensiaskeleista kohti hyvinvointivaltiota ja tärkeää tietoa yhteiskuntasuunnittelijoiden suunnitelmista, toiveista ja odotuksista yhteiskuntaa ja kansalaista kohtaan. Aineistolähtöisen tutkielmani metodeina käytän sisällönanalyysia ja lähilukua.

Olen tutkielmassani avannut suomalaisen yhteiskunnan muotoutumista, sosiaalihuollon kehittymistä, kehittymiseen liittynyttä huoltokeskustelua, keskustelun pohjalta toteutuneita huoltotoimenpiteitä ja 30 vuoden ajan muuttuneita ihmiskäsityksiä. Tutkimustulosten pohjalta olen todennut, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, yhteiskuntasuunnittelijoiden, poliisiviranomaisten ja yhteiskunnallisen konsensuksen yhteistyöstä syntynyt huoltokeskustelu ilmensi yksilölle asetettuja odotuksia ja toiveita. Keskustelu on ollut vivahteikasta, dehumanisoivaa sekä ideaaleihin ja arvovalintoihin sidottua. Sosiaalinen insinööritaito on toiminut työkaluna aggressiivisten valtiojohtoisten toimenpiteiden toteutuksessa. Niillä on ollut suuri vaikutus heihin, jotka poikkesivat toiminnallaan yhteiskunnan asettamasta normatiivisuudesta.

Huoltajan vuosikerrat tarjoavat aineistotyyppinsä vuoksi uudenlaisen tutkimuksellisen näkökulman niin lastensuojelun kehitykseen, lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon laitoshistoriaan, päihdehuollon kehitykseen kuin sosiaalialan asiakkaiden sosiaalisen aseman muovautumiseen 1960-luvulta lähtien. Huoltajan vuosikerrat tarjoavat myös ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella hyvinvointivaltion kehittymiseen liittyneiden työkalujen käyttöä yhteiskuntasuunnittelijoiden näkökulmasta.