Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien sairauteen liittyvä informaatiokäyttäytyminen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien sairauteen liittyvää informaatiokäyttäytymistä heidän kokemanaan. Tutkimuksessa tarkastellaan sairauteen liittyviä tiedontarpeita, tiedonhankinnassa koettuja esteitä, tiedonhankintaa ja käytettyjä tiedonlähteitä sekä niiden luotettavuuden arviointia. Tämän lisäksi tavoitteena on selvittää, millainen merkitys vertaisilta saatavalla tiedolla on kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville.

Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä oli sähköpostitse ja puhelimitse tehdyt teemahaastattelut, jotka tehtiin loka-marraskuussa 2022. Haastateltavana oli kymmenen täysi-ikäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa henkilöä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksen tulokset kuvaavat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien henkilöiden moninaisia informaatiokäyttäytymisen muotoja. Uutena tutkimustuloksena aiempiin tutkimuksiin verrattuna tutkimuksessa saatiin selville, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat käyttivät vain vähän terveydenhuollon ammattilaisia tiedonlähteinä. Tähän tulokseen saattoivat vaikuttaa muun muassa tiedonhankinnassa koetut esteet, jolloin esimerkiksi sairauden aiheuttamat oireet, sekä roolisidonnaiset tekijät, kuten lääkäreiden tiedonpuute tai negatiiviset kokemukset terveydenhuollossa, saattoivat estää tiedon saamista. Tulokset osoittivat, että suurin osa haastateltavista koki saaneensa liian vähän sairauteen liittyvää tietoa diagnoosin yhteydessä. Tiedontarpeet eivät aina saaneet aikaan tiedonhankintaa, vaan tiedonhankintaa saatettiin siirtää odottamaan sopivampaa ajankohtaan tai tiedonhankintaa ei tehty lainkaan. Esille tulivat myös tiedostamattomat tiedontarpeet, jolloin kilpirauhasen vajaatoimintaa koskeva tieto ei ollut tavoittanut haastateltavia riittävän nopeasti. Tiedonhankinnan tapoihin vaikuttivat sairastamisaika sekä hoitotasapaino. Tiedon luotettavuuden arvioinnissa hyödynnettiin olemassa olevaa tietämystä ja tarvittaessa saatua tietoa verrattiin muihin tiedonlähteisiin. Positiiviset kokemukset vastaanottotilanteissa lisäsivät saadun tiedon luotettavuuden kokemista. Vertaisilta saatu tieto sekä emotionaalinen tuki koettiin yleisesti hyvin tärkeinä, mutta niiden tarpeet vaihtelivat henkilökohtaisella tasolla. Esimerkiksi pitempi sairastamisaika sekä sairauden hyvä hoitotasapaino vähensivät tarvetta vertaistiedolle. Vertaistieto koettiin subjektiivisena tietona ja vertaisten osalta henkilökohtaisilla suhteilla oli suuri merkitys.

Uusi, sairauden hoitoon ja seurantaan mahdollisesti vaikuttava tieto tulisi saada välitettyä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville. Myös julkisen terveydenhuollon henkilöstön tietämystä sairaudesta olisi tärkeää lisätä. Tämä voisi edistää vastaanottotilanteiden kokemista positiivisesti ja näin ollen lisätä saadun tiedon luotettavuuden kokemista.