Sivistys ja emansipaatio : sivistävä ja yhteiskuntakriittinen opetus kriittis-konstruktiivisessa didaktiikassa

Abstract

<div lang="en" class="abs"><p class="abs_header">Abstract</p><p>In the dissertation, I interpret, analyze, evaluate, and develop the model of formative and emancipatory teaching in critical-constructive didactics. I describe the scientific background of critical-constructive didactics, analyze the theoretical premises of the didactic model, and specify its conception of the aims, content, and methods of teaching. Moreover, I evaluate the justification of the suppositions and conclusions of the didactic model. In the main chapters of the study, I explicate the influence of human science pedagogy, critical educational science, and classical theories of self-formation on critical-constructive didactics. I also define the concepts of self-determination, co-determination, and solidarity and the relationship of these skills to the factors of general education. I explicate the main concepts of the theory of categorial self-formation and its consequences for schooling. I concretize how emancipatory and formative teaching can be practiced at school. I evaluate the deficits of critical-constructive didactics with the help of criticisms of emancipatory pedagogy, categorial self-formation, exemplary teaching, and general didactics. I seek solutions to the identified problems of critical-constructive didactics from theories of indoctrination, contemporary theories of self-formation, and empirical studies on learning. The main conclusions of the dissertation are as follows: 1) solidarity is an important goal in emancipatory teaching, 2) emancipation is a legitimate aim of teaching when it is understood as the ability to participate independently and freely in the critical evaluation and development of society, 3) political analyses of power, interests, conflict, and problems do not imply indoctrination but are justified didactic methods, 4) self-formation takes place as the adoption of general principles, and schooling should be based on the learning of general principles, 5) the model of emancipatory teaching in critical-constructive didactics is supported by empirical studies, 6) internal social criticism can lead to indoctrination, and 7) teachers and students should analyze together the justification, presuppositions, and relevance of teaching materials. </p></div>

<div lang="fi" class="abs"><p class="abs_header">Tiivistelmä</p><p>Väitöskirjassa tulkitsen, analysoin, arvioin ja kehitän kriittis-konstruktiivisen didaktiikan mallia sivistävästä ja emansipatorisesta kouluopetuksesta. Kuvaan kriittis-konstruktiivisen didaktiikan taustaa, analysoin didaktisen mallin sivistysteoreettisia lähtökohtia ja täsmennän sen käsitystä kouluopetuksen tavoitteista, sisällöistä ja menetelmistä. Lisäksi arvioin, ovatko kriittis-konstruktiivisessa didaktiikassa tehdyt ratkaisut perusteltuja. Tutkimukseni pääluvuissa selvitän, millä tavalla didaktinen malli perustuu henkitieteellisen ja kriittisen pedagogiikan sekä klassisten sivistysteorioiden periaatteille. Määrittelen myös, mitä itsemääräämisellä, osallistumisella ja solidaarisuudella tarkoitetaan, ja selvennän, miten nämä sivistykseen liittyvät peruskyvyt kytkeytyvät yleissivistyksen eri osatekijöihin kriittis-konstruktiivisessa didaktiikassa. Selvennän kategoriaalisen sivistyksen teorian tärkeimpiä käsitteitä ja teorian seuraamuksia kouluopetukselle, ja konkretisoin didaktisen kirjallisuuden avulla, miten sivistävää ja emansipatorista kouluopetusta voitaisiin toteuttaa käytännössä. Arvioin emansipatorisen pedagogiikan, kategoriaalisen sivistyksen ja eksemplaarisen opetuksen sekä mannermaisen didaktiikan kritiikkien avulla kriittis-konstruktiivisen didaktiikan puutteita. Tunnistamiini puutteisiin etsin ratkaisuja indoktrinaation teoriasta, uusista sivistysteorioista ja empiirisestä oppimistutkimuksesta. Väitöskirjan johtopäätöksenä esitän seuraavia väitteitä: 1) solidaarisuus on tärkeä tavoite emansipatorisessa opetuksessa, 2) emansipaatio on perusteltu opetuksen päämäärä, kun se ymmärretään yksilön kykynä osallistua itsenäisesti ja vapaasti yhteiskunnan kriittiseen arvioimiseen ja kehittämiseen, 3) poliittiset valta-, intressi-, konflikti- ja ongelma-analyysit eivät merkitse indoktrinaatiota, vaan ne ovat perusteltuja didaktisia menetelmiä, 4) sivistys tapahtuu yleisten periaatteiden omaksumisena, ja kouluopetuksessa tulisi keskittyä yleisten periaatteiden oppimiseen yksittäistietojen sijasta, 5) kriittis-konstruktiivisen didaktiikan malli emansipatorisesta opetuksesta saa tukea empiirisestä tutkimuksesta, 6) kriittis-konstruktiivisen didaktiikan internaalinen yhteiskuntakriittinen opetus voi johtaa indoktrinaatioon ja 7) opetuksessa tulisi keskustella oppilaiden kanssa opetetun tiedon pätevyydestä, oletuksista ja merkityksestä.</p></div>