”Kyllä mä oon ittelleni sallinu sen että mäkin saan tuntee ja kokea” : tunteet ja suhteet soitonopettajien ammatillisessa identiteetissä
Kaikkonen, Hanna (2021-02-15)
Kaikkonen, Hanna
H. Kaikkonen
15.02.2021
© 2021 Hanna Kaikkonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202102171193
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202102171193
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee soitonopettajien kertomuksia heidän ammatillisesta identiteetistään tunteiden ja suhteiden näkökulmasta. Aiemmissa soitonopetusta koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että soitonopettaja on tärkeässä roolissa oppilaan motivaation ja edistymisen kannalta. Opettajan myönteiset tunnekokemukset ja soittotuntien positiivinen ilmapiiri edesauttavat oppimistuloksia. Soitonopettajien työhön liittyviä tunteita ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu. Tämä tutkimus tarjoaa uutta tietoa tunteista ja suhteista osana soitonopettajien ammatillista identiteettiä.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, narratiivinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui neljä soitonopettajana työskentelevää henkilöä ja tutkimuksen aineisto tuotettiin haastattelemalla heitä kerronnallisen haastattelun menetelmällä. Soitonopettajat ovat taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista musiikin opetusta tarjoavien musiikkioppilaitosten opettajia, ja opettavat oppilaitaan pääsääntöisesti yksilöopetuksena taidemusiikin kontekstissa. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin kahdella eri tavalla. Aluksi aineisto läpikäytiin narratiivien analyysilla käyttäen apuna kategorista sisällönanalyysia, jossa aineistosta etsittiin tutkimuskysymyksen kannalta merkittäviä teemoja ja muodostettiin sisältökategorioita. Sen jälkeen kunkin haastateltavan kertomuksesta muodostettiin narratiivisen analyysin avulla uusi, kronologisesti etenevä juonennettu kertomus.
Tutkimuksessa havaittiin, että haastateltujen soitonopettajien ammatillisen identiteetin kannalta tärkeä vaihe oli uran alku, jolloin soitonopettajat kertoivat kokeneensa voimakkaita tunteita. Soitonopettajan työssä erityisen merkityksellisenä näyttäytyi opettaja-oppilassuhde, ja oppilaiden suoritustaso sekä oppimistulokset aiheuttivat opettajille esimerkiksi ilon, onnistumisen, turhautumisen ja suuttumuksen tunteita. Muita merkittäviä suhteita olivat suhteet työyhteisön sisällä ja siihen liittyvä mikropolitiikka sekä suhteet oppilaiden huoltajien kanssa. Lisäksi soitonopettajien kertomuksista nousi esiin kokemuksia suhteesta itseen, kun heidän muusikon identiteettinsä ja soitonopettajan identiteettinsä kietoutuivat yhteen.
Tutkimus osoittaa, että tunteet ja suhteet ovat voimakkaasti toisiinsa kytköksissä: erilaiset työhön liittyvät suhteet aiheuttavat soitonopettajien työssä voimakkaimmat tunteet ja siten niillä molemmilla on merkitystä heidän ammatillisen identiteettinsä kannalta. Klassisessa taidemusiikissa vaikuttava huippusuoritusten perinne asettaa odotuksia oppilaiden suoritustasoa kohtaan ja soitonopettajat kokevat siitä syystä työssään erilaisia tunteita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opetustyöhön liittyvistä tunteista ja suhteista on syytä puhua jo soitonopettajien koulutuksessa.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, narratiivinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui neljä soitonopettajana työskentelevää henkilöä ja tutkimuksen aineisto tuotettiin haastattelemalla heitä kerronnallisen haastattelun menetelmällä. Soitonopettajat ovat taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista musiikin opetusta tarjoavien musiikkioppilaitosten opettajia, ja opettavat oppilaitaan pääsääntöisesti yksilöopetuksena taidemusiikin kontekstissa. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin kahdella eri tavalla. Aluksi aineisto läpikäytiin narratiivien analyysilla käyttäen apuna kategorista sisällönanalyysia, jossa aineistosta etsittiin tutkimuskysymyksen kannalta merkittäviä teemoja ja muodostettiin sisältökategorioita. Sen jälkeen kunkin haastateltavan kertomuksesta muodostettiin narratiivisen analyysin avulla uusi, kronologisesti etenevä juonennettu kertomus.
Tutkimuksessa havaittiin, että haastateltujen soitonopettajien ammatillisen identiteetin kannalta tärkeä vaihe oli uran alku, jolloin soitonopettajat kertoivat kokeneensa voimakkaita tunteita. Soitonopettajan työssä erityisen merkityksellisenä näyttäytyi opettaja-oppilassuhde, ja oppilaiden suoritustaso sekä oppimistulokset aiheuttivat opettajille esimerkiksi ilon, onnistumisen, turhautumisen ja suuttumuksen tunteita. Muita merkittäviä suhteita olivat suhteet työyhteisön sisällä ja siihen liittyvä mikropolitiikka sekä suhteet oppilaiden huoltajien kanssa. Lisäksi soitonopettajien kertomuksista nousi esiin kokemuksia suhteesta itseen, kun heidän muusikon identiteettinsä ja soitonopettajan identiteettinsä kietoutuivat yhteen.
Tutkimus osoittaa, että tunteet ja suhteet ovat voimakkaasti toisiinsa kytköksissä: erilaiset työhön liittyvät suhteet aiheuttavat soitonopettajien työssä voimakkaimmat tunteet ja siten niillä molemmilla on merkitystä heidän ammatillisen identiteettinsä kannalta. Klassisessa taidemusiikissa vaikuttava huippusuoritusten perinne asettaa odotuksia oppilaiden suoritustasoa kohtaan ja soitonopettajat kokevat siitä syystä työssään erilaisia tunteita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opetustyöhön liittyvistä tunteista ja suhteista on syytä puhua jo soitonopettajien koulutuksessa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34357]