Kasvatustieteellisiä ja -sosiologisia näkökulmia lasten ja nuorten syrjäytymisriskeihin ja -prosesseihin peruskoulun kontekstissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset asiat vaikuttavat lasten ja nuorten syrjäytymiseen, millainen rooli peruskoululla on lasten ja nuorten syrjäytymisprosessissa sekä millaisia haasteita koulu instituutiona asettaa syrjäytymisprosessin näkökulmasta. Tarkastelukulma on syrjäytymistä tuottavissa mekanismeissa. Aiheen tutkiminen on perusteltua, sillä yleisesti syrjäytymistä on tarkasteltu yhteiskunnallisesta näkökulmasta, jolloin varhaislapsuuden merkitys syrjäytymisprosessissa jätetään helposti taka-alalle. Huomion keskittäminen kouluun voidaan perustella sillä, että se instituutiona arvottaa, muovaa ja rakentaa lapsuutta ja nuoruutta voimakkaasti ja toimii merkittävänä paikkana sosiaalisten verkostojen ja minuuden rakentumiselle ja muovautumiselle. Tutkimuksen taustalla on myös tutkijan omalla halu selvittää syrjäytymisen sumeaa käsitettä sekä lisätä omaa ammatillista ymmärrystä syrjäytymistä tuottavista mekanismeista.

Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tutkimusmetodi on Finkin (2009) mallin mukaan tehty systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka tekoprosessissa vaikuttaa hermeneuttinen lähestymistapa. Tutkimuksen näkökulma on relationaalinen eli suhteita ja yhteyksiä hakeva. Tässä yhteydessä se tarkoittaa, että syrjäytymisen tarkastelukontekstina on lapsuus ja suomalainen kouluinstituutio. Vastauksia tutkimuskysymyksiin haetaan näkökulmista, joita kartoitetaan laajasti valitusta kirjallisuudesta. Tutkimus koostuu pääasiallisesti suomalaisesta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta, joiden käyttöä perustellaan syrjäytymisilmiön ja siihen liittyvän käsitteistön kulttuurisidonnaisuudella sekä valitulla näkökulmalla ja näin ollen luotettavuuden lisäämisellä.

Yksilötasolla syrjäytymisen juuret ovat varhaislapsuuden vuorovaikutuskokemuksissa, varhaislapsuudessa kehittyvissä yksilön kyvyissä ja taipumuksissa muodostaa ja ylläpitää sosiaalisia verkostoja sekä yksilön persoonassa kokonaisvaltaisesti: itsetunnossa, minäkäsityksissä, temperamentissa, asenteissa ja taidoissa. Myös yksilön perhe- ja kulttuuritaustalla ja lastensuojelun asiakkuudella on merkitystä. Koulun tasolla syrjäytymistä tuottavia mekanismeja on useita, jotka toisaalta voidaan nähdä myös mahdollisuuksina ehkäistä syrjäytymistä. Tällaisia asioita ovat kouluhyvinvointi, osallisuus, ongelmiin puuttumisen ja myönteisen tunnistamisen keinot, kasvatusyhteistyö, opettajan toiminta ja ammattitaito sekä oppilaiden yksilöllisten taipumusten huomiointi. Kouluinstituution haasteita syrjäytymisen näkökulmasta ovat yhteiskunnallinen sosialisaatiotehtävä sekä koulun kulttuurinen ja historiallinen jäykkyys. Myös resurssipula ja koulun koko ovat haasteita lasten ja nuorten syrjäytymisprosessille. Voidaan todeta, että syrjäytyminen on monisäikeinen ja prosessinomainen ilmiö, jonka syyt kietoutuvat monelle osa-alueelle aina yksilötasolta yhteiskunnallisiin rakenteisiin saakka, eikä yksittäisiä osia voida selkeästi erottaa niiden muodostamasta kokonaisuudesta syrjäytymistä aiheuttaviksi tekijöiksi.