Valmistavan luokan opettajien käsityksiä ja kokemuksia trauman kokeneen maahanmuuttajaoppilaan tukemisesta

Abstract

Suomalaisissa kouluissa on yhä enemmän maahanmuuttajataustaisia oppilaita, mihin on osaltaan vaikuttanut Euroopan pakolaiskriisi syksyllä 2015 sekä turvapaikanhakijoiden määrän huomattava kasvu Suomessa. Levottomista olosuhteista tulleilla maahanmuuttajaoppilailla on usein taustallaan traumaattisia kokemuksia. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on kuvata valmistavan luokan opettajien (valo-opettajien) käsityksiä ja kokemuksia trauman kokeneesta maahanmuuttajaoppilaasta sekä heidän keinojaan oppilaan selviytymisen tukemisessa.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä kuvataan traumaa ja kriisiä ilmiönä sekä traumaattisen kokemuksen vaikutuksia lapsen ja nuoren elämään. Lisäksi siinä käsitellään maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyviä käsitteitä, koulun roolia monikulttuurisena toimijana sekä perusopetukseen valmistavan luokan opetusta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja siinä on käytetty sekä fenomenografista että fenomenologista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto on kerätty syksyn 2016 ja kevään 2017 välisenä aikana haastattelemalla viittä Pohjois-Pohjanmaan alueella työskentelevää valo-opettajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkimusaineisto on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia soveltaen.

Vaikka tutkimustulosten mukaan valo-opettajilla on valmiuksia kohdata trauman kokenut maahanmuuttajaoppilas, näkevät he tarvetta lisäkoulutukselle. Erityisesti luokanopettajakoulutusta tulisi kehittää psyykkisten ongelmien tunnistamiseen ja auttamiseen liittyvissä asioissa. Valo-opettajien käyttämät keinot oppilaan selviytymisen tukemisessa olivat monipuolisia. Erityisenä voimavarana pidettiin valo-opettajien keskinäistä yhteisöä. Valo-opettajat tiedostivat varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen merkityksen, mutta he kokivat vaikeaksi erottaa, onko oppilaan oireilun syynä trauma vai kotoutumiseen tai normaaliin ikäkauteen ja kasvuun kuuluva kipuilu.

Vaikka laadullisen tutkimuksen tapaan tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, ne antavat ajankohtaista ja monipuolista tietoa opettajan työn arjesta sekä työnkuvan laajenemiseen ja oppilaan selviytymisen tukemiseen liittyvistä haasteista. Jatkossa olisi mielenkiintoista toteuttaa tutkimus yleisopetuksen luokan- ja aineenopettajille. Lisäksi voitaisiin tarkastella, miten traumareaktiot ja trauman käsittelytavat eroavat ylä- ja alakoulun valo-oppilailla.