Toiston ja semanttisen kontekstin merkitys kohteiden nimeämiseen virtuaaliympäristössä

Jääskeläinen, Mari; Saastamoinen, Janita

Toiston ja semanttisen kontekstin merkitys kohteiden nimeämiseen virtuaaliympäristössä

Jääskeläinen, Mari; Saastamoinen, Janita (2017-10-11)

Avaa tiedosto

nbnfioulu-201710122988.pdf (1.233Mt)

nbnfioulu-201710122988_pdfa_report.xml (178.1Kt)

nbnfioulu-201710122988_mods.xml (14.06Kt)

nbnfioulu-201710122988_solr.xml (31.30Kt)

Lataukset:

Jääskeläinen, Mari

Saastamoinen, Janita

M. Jääskeläinen; J. Saastamoinen

11.10.2017

© 2017 Mari Jääskeläinen, Janita Saastamoinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.

Näytä kaikki kuvailutiedot

Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201710122988

Tiivistelmä

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää toiston (toistopriming) sekä ympäristön ja esinetyypin (semanttinen priming) merkitystä nimeämiseen virtuaaliympäristössä. Tutkielma on osa laajempaa tutkimusprojektia, jonka tavoitteena on kartoittaa virtuaalilasien käyttömahdollisuuksia puheterapiassa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Peili Vision Oy:n kanssa.

Tutkimukseen osallistui 60 nuorta aikuista, jotka olivat pääasiassa Oulun yliopiston opiskelijoita. Tutkittavat nimesivät esineitä kahdessa virtuaalilasien avulla luodussa ympäristössä, keittiössä ja tyhjässä huoneessa. Molemmissa ympäristöissä suoritettiin viisi nimeämiskierrosta. Nimettävistä esineistä puolet kuuluivat keittiökategoriaan ja puolet olivat esineitä, joita ei tyypillisesti esiinny keittiössä. Esineiden nimeämisessä arvioitiin sekä nimeämisnopeutta että -tarkkuutta.

Tulokset osoittivat, että nimeäminen nopeutuu ja tarkentuu toiston myötä. Ensimmäisen viiden toistokierroksen aikana keittiöesineet nimettiin nopeammin ja tarkemmin keittiössä kuin tyhjässä huoneessa. Muut esineet nimettiin nopeammin tyhjässä huoneessa kuin keittiössä, mutta nimeämistarkkuudessa ei havaittu eroja huoneiden välillä. Huoneen vaihduttua kierroksilla 6–10 molemmat esinetyypit nimettiin nopeammin tyhjässä huoneessa, mutta nimeämistarkkuudessa ei ollut merkitseviä eroja. Esinetyyppejä verratessa havaittiin, että keittiöesineet nimettiin muita esineitä hitaammin ja virheellisemmin kaikilla kierroksilla.

Tietoa toiston merkityksestä nimeämiseen voidaan hyödyntää kliinisessä työssä alkuarvioinnissa sekä kuntoutuksen vaikuttavuutta tutkittaessa. Tulokset viittaavat siihen, että ympäristö helpottaa kontekstiin sopivien esineiden nimeämistä ensimmäisillä nimeämiskerroilla. Keittiöesineiden muita esineitä hitaampi nimeäminen saattaa kieliä semanttisesta häiriöstä. Tulokset ovat osittain samansuuntaisia aiempien tutkimustulosten kanssa, mutta vastaavien tutkimuksien puuttuessa vertailu niihin tulee tehdä varoen. Virtuaalilasit vaikuttavat potentiaaliselta menetelmältä puheterapiakäyttöön. Ympäristöjä luodessa tulee erityisesti ottaa huomioon esineiden koko ja tunnistettavuus. Jatkotutkimukset esimerkiksi afasiaa sairastavilla olisi mielenkiintoista, jolloin tätä aineistoa voitaisiin käyttää verrokkiaineistona.

Kokoelmat

Avoin saatavuus [37798]