”Onkohan tuo se sen pimeän silmä?” : kirjallisuusterapian soveltuminen päiväkotiin 5–6-vuotiaiden lasten ryhmissä tarkasteltuna

Abstract

Pro gradumme on laadullinen tutkimus, jossa käsitellään kirjallisuusterapian soveltuvuutta päiväkotiin. Sadut ja kirjat ovat päiväkodissa tuttu väline, jota käytetään muun muassa niiden opettavaisuuden takia. Kirjallisuusterapia on vuorovaikutusprosessi, jossa hyödynnetään esimerkiksi satuja ja kuvakirjoja kuntouttamisessa, parantamisessa ja aktivoimisessa, mutta myös esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden ehkäisemisessä sekä kriisien läpikäymisessä. Kirjallisuusterapia toimii myös apuna lasten terveen kasvun ja kehityksen turvaamisessa.

Tutkimuksessa viemme lastenkirjoja käsiteltäväksi päiväkoteihin 5–6-vuotiaiden lasten ryhmiin. Haastattelemme varhaiskasvattajia heidän kokemustensa perusteella ja selvitämme, millä tavoin he ovat käsitelleet tutkimuksen kirjoja lasten kanssa sekä pohdimme, millaisia yhteyksiä kirjojen käsittelyllä on kirjallisuusterapiaan. Tutkimuksen analyysimenetelmänä toimii sisällönanalyysi, jonka avulla haastatteluaineistosta saadaan luokittelemalla esiin tutkimuksen kannalta tärkeimmät tulokset.

Tutkimukseen osallistuneet varhaiskasvattajat käsittelivät kirjoja neljällä eri tavalla, joita ovat lukeminen, keskusteleminen, toiminnallinen käsitteleminen sekä kirjat lapsilla itsenäisessä tarkastelussa. Kaikilla näillä kirjojen käsittelymenetelmillä oli yhteyksiä kirjallisuusterapeuttiseen toimintaan. Varhaiskasvattajat huomasivat värikkään lukemisen tärkeyden, sillä lukemistavalla on suuri merkitys lapsen satuun eläytymisessä. He keskustelivat kirjoista monipuolisesti lasten kanssa sekä tarinan tasolla että syvemmin teemaan paneutuen. Toiminnallisessa käsittelemisessä käsiteltiin mm. pimeän pelkoa käymällä konkreettisesti tutkimassa pimeitä huoneita. Osa lapsista sai myös tarkastella tutkimuksen kirjoja itsekseen, mikä mahdollisti lasten palaamisen kirjaan heidän niin halutessaan.

Tutkimuksessa selvisi, että kirjallisuusterapialla on jo ennestään pohja päiväkodissa, sillä siellä luetaan ja käsitellään paljon kirjoja ja satua. Käsittely oli myös monella tapaa yhdistettävissä kirjallisuusterapiaan. Vaatisi vain toiminnan jäsentelyä ja kirjallisuusterapian tuomista tietoisemmin päiväkotiyhteisöön, jotta kirjallisuusterapia saisi paremmin sijaa päiväkodissa. Päiväkodin ympäristö aiheuttaa haasteita, mutta sitäkin enemmän mahdollisuuksia kirjallisuusterapeuttisen toiminnan toteuttamiselle lasten kanssa.