Hyppää sisältöön
    • FI
    • ENG
  • FI
  • /
  • EN
OuluREPO – Oulun yliopiston julkaisuarkisto / University of Oulu repository
Näytä viite 
  •   OuluREPO etusivu
  • Oulun yliopisto
  • Avoin saatavuus
  • Näytä viite
  •   OuluREPO etusivu
  • Oulun yliopisto
  • Avoin saatavuus
  • Näytä viite
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.

Syöpälääkkeinä käytettävät platinakompleksit

Hakola, Mirkka (2017-05-12)

 
Avaa tiedosto
nbnfioulu-201705131832.pdf (1.011Mt)
nbnfioulu-201705131832_pdfa_report.xml (185.0Kt)
nbnfioulu-201705131832_mods.xml (10.92Kt)
nbnfioulu-201705131832_solr.xml (26.41Kt)
Lataukset: 


Hakola, Mirkka
M. Hakola
12.05.2017
© 2017 Mirkka Hakola. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705131832
Tiivistelmä
Platinayhdisteitä on käytetty syöpälääkkeinä 1960-luvulta lähtien, jolloin huomattiin platinakompleksien olevan tehokkaita solujen tuhoamisessa. Ensimmäinen kaupalliseen lääkekäyttöön päässyt yhdiste oli nimeltään sisplatiini, jossa platinaan on kiinnittyneenä kaksi kloridoligandia ja kaksi ammiiniligandia.

Platinakompleksit ovat rakenteeltaan tasomaisia nelikoordinoituja platinakomplekseja, joissa platinaan on kiinnittyneenä pysyviä ja lähteviä ligandeja. Tasomaisten nelikoordinoitujen metallikompleksien synteesi eroaa tetraedristen nelikoordinoitujen yhdisteiden synteesitavoista siten, että on oleellista, miten ligandit sijoittuvat toisiinsa nähden. Trans-efektin ja sopivien lähtöaineiden/katalyyttien avulla saadaan kontrolloitua ligandien suhteellista sijoittumista platinakompleksin tason eri puolille.

Yhdisteet toimivat solunsalpaajina siten, että solun sisällä lähtevät ligandit irtoavat ja platina kiinnittyy DNA- tai RNA-emäksiin (yleensä guaniiniin) estäen solun kahdentumisen ja päätyen lopulta solukuolemaan. Suurimpia ongelmia ovat lääkkeiden sivuvaikutukset, jotka johtuvat siitä, että vain osa lääkkeestä kulkeutuu syöpäsoluun saakka, jolloin osa lääkkeestä reagoi veriplasmassa ja tuhoaa soluja, joita ei olisi tarkoitus tuhota. Sivuvaikutukset ovat vakavia ja useissa tapauksissa estävät riittävän isojen annosten antamisen potilaalle. Osa syöpälääkkeistä on myös vastustuskykyisiä platinakomplekseille.

Uusia yhdisteitä ja yhdisteiden kuljetustapoja on kehitetty vuosikymmeniä, mutta ainoastaan kolme yhdistettä on maailmanlaajuisessa syöpälääkekäytössä. Useat yhdisteet ovat ensimmäisissä testeissä osoittautuneet erittäin tehokkaiksi, mutta eivät ole läpäisseet viimeisen vaiheen kliinisiä testejä. Myös platinan hapetusluvulla IV olevia yhdisteitä tutkitaan ja tulokset ovat olleet rohkaisevia, mutta yksikään ei ole vielä läpäissyt kliinisiä testejä. Uusien yhdistetyyppien lisäksi kehitetään uusia kuljetustapoja, jolloin vältettäisiin yhdisteiden reagoiminen veriplasman proteiineihin. Uusiin kuljetustapoihin lukeutuvat mm. nanokoneet.
Kokoelmat
  • Avoin saatavuus [38506]
oulurepo@oulu.fiOulun yliopiston kirjastoOuluCRISLaturiMuuntaja
SaavutettavuusselosteTietosuojailmoitusYlläpidon kirjautuminen
 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisuajatAsiasanatUusimmatSivukartta

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
oulurepo@oulu.fiOulun yliopiston kirjastoOuluCRISLaturiMuuntaja
SaavutettavuusselosteTietosuojailmoitusYlläpidon kirjautuminen