Suomalaisten ekspatriaattilasten sopeutumisprosessit paluumuuton jälkeen

Abstract

Kandidaatintutkielmani käsittelee suomalaisten ekspatriaattiperheiden lasten paluumuuton jälkeistä sopeutumista. Tänä päivänä yhä useammat suomalaisperheet muuttavat väliaikaisesti asumaan ulkomaille ja useimmiten muuton syynä ovat vanhempien työt. Tyypillisesti yritysten lähettämät ekspatriaatit ja heidän perheensä asuvat joitain vuosia ulkomailla, jonka jälkeen he palaavat takaisin Suomeen. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että paluumuutto on suurimmalle osalle ihmisistä jopa alkuperäistä muuttoa haastavampi kokemus.

Tutkielmani ensisijaisena tavoitteena on tarkastella sitä, mitä paluumuutto vaatii ekspatriaattilapsilta ja kuinka lapset sopeutuvat takaisin Suomeen sekä psykologisesti että sosiokulttuurisesti. Psykologinen sopeutuminen kattaa lapsen hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden tunteen, sosiokulttuurisella sopeutumisella viitataan taas uuteen ympäristöön sopeutumiseen ja sosiaalisten suhteiden rakentamiseen. Myös lasten identiteetit kokevat merkittäviä muutoksia ja usein ekspatriaattilapset kokevatkin olevansa piilomaahanmuuttajia palatessaan Suomeen. Sopeutuminen on pitkäkestoinen prosessi, joka voi yksilöstä riippuen kestää jopa vuosia. Vanhemmilla ja opettajilla on suuri rooli lasten sopeutumisen helpottamisessa antaen heille tukea ja ymmärrystä.

Tärkeänä osana tutkielmaani on myös osio ekspatriaattilasten paluusta ja sopeutumisesta suomalaiseen koulukulttuuriin, jossa ekspatriaattilapsiryhmä on vielä melko piilossa. Opettajien tehtävänä on tunnistaa ekspatriaattilasten koulumaailmassa kaipaamat tukitoimenpiteet, jotta lapset voivat sopeutua mahdollisimman kivuttomasti suomalaiseen koulujärjestelmään. Usein ekspatriaattilapset tarvitsevat erityistukea esimerkiksi äidinkielen vahvistamisessa ja joissain tapauksissa lapsille voi olla hyötyä S2-opetuksesta.

Jotta kulttuurienväliset lapset huomattaisiin paremmin Suomessa, on sekä koko suomalaisen yhteiskunnan, että koulutusjärjestelmän muututtava suvaitsevammaksi ja avoimemmaksi. Yhtenä keinona on monikulttuurisuuskasvatuksen juurruttaminen kouluihin ja sitä tulisi perinteisestä tavasta poiketen tarjota maahanmuuttajalasten lisäksi kaikille lapsille.