From cooperation to skepticism : The United States’ attitude towards the Far Eastern Commission in the context of Japanese re-armament 1946–1951

Abstract

The primary aim of the thesis is to explore American views towards the Far Eastern Commission in issues related to the Japanese re-armament between 1946 and 1951. This is a topic which has been rarely studied in-depth previously. The focus is on views expressed by the United States’ State Department personnel. The study is based on qualitative research. The main primary sources used are “Foreign Relations of the United States” documents between 1946 and 1952 and documents from the “Rearmament of Japan Part 1: 1947–1952” microfilm collection. These collections include documents from the Department of State and other American organizations.

The most important research literature used in the work include Eiji Takemae’s “Inside GHQ: The Allied Occupation of Japan and Its Legacy”, Thomas French’s “National Police Reserve: The Origin of Japan’s Self Defense Forces”, Catherine Edwards’s “U.S. Policy towards Japan, 1945–1951: Rejection of Revolution”, Michael Schaller’s “Altered States: The United States and Japan since the Occupation” and John Swenson-Wright’s “Unequal Allies? : United States Security and Alliance Policy toward Japan 1945–1960”. The study shows that there was a definite change in American State Department’s views towards the Far Eastern Commission during the period under study and the State Department’s initially cooperative attitude gradually changed into increasing skepticism. This work also shows that the Far Eastern Commission had a more significant role in the American decision-making towards Japan during the occupation period than has been previously thought. Even when Americans hoped to increase Japan’s defence capabilities, they had to consider a possible reaction from the Far Eastern Commission. There were two main reasons behind this. The first one was the Cold War. This forced American to avoid actions which could benefit the Soviet propaganda. The second was the American Pacific allies who still distrusted Japan. The State Department hoped to secure other countries’ acceptance for a peace agreement with Japan and was unwilling to take too controversial actions before the peace treaty was secured. This meant that the Far Eastern Commission was able to influence American attitudes towards the re-armament indirectly.

Työn päätarkoitus on käsitellä Yhdysvaltain näkemyksiä Far Eastern Commissionia koskien Japanin uudelleenaseistautumiseen liittyvissä kysymyksissä vuosina 1946–1951. Tätä aihetta on harvoin käsitelty kattavasti aiemmin. Työn päähuomio on Yhdysvaltain ulkoasianhallinnon henkilöstön esittämissä näkemyksissä. Työ perustuu kvalitatiiviseen tutkimukseen. Päälähteinä työssä käytetään ”Foreign Relations of the United States” -asiakirjakokoelmia vuosien 1946 ja 1952 väliltä sekä ”Rearmament of Japan. Part 1. 1947–1952” mikrofilmikokoelmaa. Nämä kokoelmat sisältävät sekä Yhdysvaltain ulkoasianhallinnon, että myös muiden amerikkalaisten toimijoiden tuottamia dokumentteja.

Tutkimuskirjallisuutena työssä käytetään Eiji Takemaen teosta “Inside GHQ: The Allied Occupation of Japan and Its Legacy”, Thomas Frenchin teosta “National Police Reserve: The Origin of Japan’s Self Defense Forces”, Catherine Edwardsin väitöskirjaa “U.S. Policy towards Japan, 1945–1951: Rejection of Revolution”, Michael Schallerin teosta “Altered States: The United States and Japan since the Occupation” and John Swenson-Wrightin teosta “Unequal Allies? : United States Security and Alliance Policy toward Japan 1945–1960”. Työssä näytetään, että Yhdysvaltain ulkoasianhallinnon mielipiteissä tapahtui selvä muutos Far Eastern Commissionia kohtaan tutkittavina vuosina ja ulkoasiainhallinnon alun perin yhteistyöhön perustuvat näkemykset korvautuivat kasvavalla skeptismillä. Tämän työn on tarkoitus osoittaa, että Far Eastern Commissionilla oli merkittävämpi rooli Yhdysvaltalaisessa päätöksenteossa koskien Japania miehityskauden aikana kuin on aikaisemmin ajateltu. Yhdysvaltalaisten piti ottaa huomioon Far Eastern Commissionin reaktio, kun he pyrkivät lisäämään Japanin puolustuskykyä. Tähän oli kaksi syytä. Ensimmäinen oli kylmä sota, joka pakotti Yhdysvallat välttämäät liikkeitä, joita Neuvostoliitto olisi voinut hyödyntää propagandassaan. Toiseksi, Yhdysvaltain liittolaiset Tyynenmeren alueella eivät edelleenkään luottaneet Japaniin. Yhdysvaltain ulkoasianhallinto halusi varmistaa, että rauhanneuvottelut Japanin kanssa sujuisivat hyvin ja halusi välttää toimia, jotka voisivat vaarantaa Yhdysvaltain tavoitteet neuvotteluissa. Tämän ansiosta Far Eastern Commissionin kykeni epäsuorasti vaikuttamaan yhdysvaltalaisten asenteisiin uudelleenaseistautumista koskien.