Sadutus pedagogisena dokumentointimenetelmänä

Abstract

Tämä kandidaatin tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa käsittele sadutusta pedagogisena dokumentointimenetelmänä. Tutkielmassa lähestyn aihetta ensin tarkastelemalla pedagogista dokumentointia, jonka jälkeen siirryn sadutukseen. Keskityn tarkastelemaan pedagogista dokumentointia varhaiskasvatuksen sekä Reggio Emilia -pedagogiikan näkökulmasta. Tämän tutkielman aineisto muodostuu suomen ja englanninkielisestä kirjallisuudesta sekä verkkolähteistä.

Tutkielman tutkimuskysymys on: Miten sadutusta voidaan hyödyntää pedagogisena dokumentointimenetelmänä varhaiskasvatuksessa?

Tutkielman myötä haluan tuoda esille pedagogisen dokumentoinnin merkittävyyden työkentällä ja sen rajaamiseen olen valinnut menetelmäksi sadutuksen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) on nostettu esille pedagoginen dokumentointi. Pedagoginen dokumentointi tuo tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnnasta monipuolisella ja konkreettisela tavalla. Dokumentoinnin avulla hankittuja tietoja ja ymmärrystä hyödynnetään esimerkiksi oppimisympäristöjen, työtapojen, toiminnan tavoitteiden, menetelmien ja sisältöjen muokkaamisessa lasten tarpeita ja kiinnostusta vastaavaksi. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 37.)

Tutkielman tuloksissa nähdään, että sadutus toimii pedagogisena dokumentointimenetelmänä, jos kasvattaja on tietoinen sadutusmenetelmän ohjeista. Kasvattaja voi muuttaa sadutuksen vallan välineeksi ja osoittaa välinpitämättömyyttä tai vähättelyä lasta kohtaan (Karlsson 2000, 172). On tärkeää, että sadutus toteutuu oikein ja kertojalähtöisesti. Niin sadutus kuin pedagoginen dokumentointi molemmat perustuvat ajatukselle, jossa lapsi on aktiivinen toimija.