9–12-vuotiaiden lasten kommunikointitaidot kielellisessä erityisvaikeudessa vanhempien arvioimana

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella kommunikointitaitoja 9–12-vuotiailla lapsilla, joilla on diagnosoitu kielellinen erityisvaikeus. Lasten kommunikointitaitoja tarkasteltiin vanhempien arvioon perustuvan Children’s Communication Checklist-2 -seulontamenetelmän (CCC-2) avulla ja verrattiin kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden lasten taitoihin. Tutkimukseen osallistui 12 kielellinen erityisvaikeus -diagnoosin saanutta lasta ja heille valittiin CCC-2:n normituksen yhteydestä kerätystä aineistosta iän, sukupuolen, äidin koulutustaustan sekä lomakkeen täyttäjän suhteen kaltaistetut parit. Tutkimukseen osallistuneiden lasten iät vaihtelivat välillä 9;0–12;8 vuotta.

Tässä tutkimuksessa kielellinen erityisvaikeus -diagnoosin saaneilla lapsilla oli vielä 9–12-vuotiaana tilastollisesti merkitsevästi heikommat kommunikoinnin taidot verrattuna kielellisesti tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin. Vain kahdella tutkimukseen osallistuneella lapsella kommunikoinnin taidot olivat kuitenkin niin heikot, että heillä voitiin CCC-2-menetelmän perusteella tulkita olevan kliinisesti merkittäviä kommunikoinnin vaikeuksia. Kielellinen erityisvaikeus -diagnoosin saaneet lapset erosivat tyypillisesti kehittyneistä lapsista tilastollisesti merkitsevästi puheen ja kielen taidoissa eli osioissa, jotka tarkastelevat kielen rakenteellista hallintaa, sanastoa ja keskustelutaitoja. Myös pragmatiikan taitoja eli kielen käytön hallintaa tarkastelevista osioista kielellinen erityisvaikeus -diagnoosin saaneet lapset suoriutuivat tyypillisesti kehittyneitä lapsia heikommin, mutta ryhmien välinen ero ei aivan yltänyt tilastolliseen merkitsevyyteen asti. CCC-2-menetelmän eri osa-alueista ainoastaan koherenssi erosi ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevästi. Vaikeudet koherenssissa tulevat ilmi esimerkiksi siten, että lapsi ei tee keskustelukumppanilleen selväksi, kenestä tai mistä asiasta hän puhuu. Lapsen kertoessa myös tapahtumien järjestys saattaa sekoittua ja aikamuodot vaihtua, joten kuulijan on vaikea saada selkoa, mistä asiasta lapsi puhuu. Kielen rakenteellisen hallinnan ongelmat johtavatkin usein ongelmiin myös koherenssissa.

Tutkimustulokset olivat yhdenmukaisia aiempien tutkimusten kanssa, joissa kielelliseen erityisvaikeuteen liittyvien ongelmien on havaittu painottuvan kielen rakenteelliseen hallintaan. Yksilöllinen vaihtelu lasten kommunikointitaidoissa oli kuitenkin suurta, mikä on todettu myös aiemmissa kielellistä erityisvaikeutta käsitelleissä tutkimuksissa. Tuloksia tulkitessa täytyy huomioida, että CCC-2 on seulontamenetelmä, joka on kehitetty erottelemaan lapset, joilla on kommunikointivaikeuksia. CCC-2:n avulla voidaan karkeasti tunnistaa tuen tarpeessa olevat lapset, ja ohjata heidät tarvittaviin jatkotutkimuksiin.