Ajatuksia ajan kokemisesta ja arkkitehtuurista

Abstract

Diplomityöni, Ajatuksia ajasta ja arkkitehtuurista, alkoi henkilökohtaisten tilakokemusten pohdiskelulla. Miksi joissain paikoissa ajan kulku tuntui hidastuvan ja joissain nopeutuvan? Miksi joissain tiloissa menetin ajantajuni? Kiinnostuin ajan kulusta henkilökohtaisena kokemuksena, sekä ajatuksesta, että arkkitehti voisi vaikuttaa siihen, miten ihminen kokee jotain niin perustavanlaatuista, kuin aika.

Diplomityöni ensimmäinen, kirjallinen osuus pohjautuu pääosin neljään teokseen, jotka käsittelevät eri osa-alueita aiheeni, ajan kulun kokemisen, ympäriltä. Ensimmäinen on Martin Heideggerin länsimaisen filosofian merkkiteos Oleminen ja aika (1927), jossa Heidegger käsittelee eksistentiaalisia, olemassaoloon liittyviä kysymyksiä sekä niiden linkittymistä aikaan ja ajan kokemiseen. Toinen teos on kaupunkisuunnittelija sekä akateemikko Kevin Lynchin What Time is This Space? (1972). Kirjaa on pidetty eräänä mielenkiintoisimpana sekä kokonaisvaltaisimpana teoksena, jossa vertaillaan ajan ja arkkitehtuurin suhdetta (Aura ja Stenros 1987). Ajatukseni ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta pohjautuu vuoropuhelulle Seppo Auran, Liisa Horellin ja Kalevi Korpelan Ympäristöpsykologian perusteet -teoksen (1997) kanssa. Uusin teos on professori Juhani Pallasmaan, professori Harry Francis Mallgraven ja professori Michael Arbibin esseekokoelma Architecture and Neuroscience (2013).

Työni toisessa, suunnitelma-osassa esittelen kirjoittamisen ohella syntyneet kolme paviljonkia, joiden avulla olen pyrkinyt ymmärtämään ajan kulun kokemista suunnittelun keinoin. Työni kolmannessa osassa olen sijoittanut rakennelmat ympäristöön, Oulujärven Ärjänsaareen.