Akuutin eteisvärinän hoito OYS:ssa 2015 : OYS:n akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystysohjeen arviointi
Lauri, Mikko (2017-05-09)
M. Lauri
09.05.2017
© 2017 Mikko Lauri. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111799
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111799
Tiivistelmä
Eteisvärinä on rytmihäiriö, jossa sydämen eteisten sähköinen toiminta on nopeaa ja järjestäytymätöntä. Eteisvärinä on pitkäkestoisista rytmihäiriöistä yleisin. Arvioiden mukaan länsimaissa sairaalapotilaista 4–5 % ja sisätautiklinikan potilaista 10–20 % sairastaa eteisvärinää. Merkittävin eteisvärinän yksittäinen riskitekijä on ikä. Yli 50-vuotiailla riski sairastua eteisvärinään kasvaa yli kaksinkertaiseksi jokaista kymmentä ikävuotta kohden.
Rytmihäiriönä eteisvärinä itsessään on harvoin henkeä uhkaava. Eteisvärinään liittyy kuitenkin suuri aivoinfarktin riski. Eteisvärinän kuolleisuus liittyy olennaisesti juuri aivoinfarktiin, sekä liitännäissydänsairauksiin. Siksi sen tunnistaminen ja hoito on tärkeää.
Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoitona käytetään rytminsiirtoa, eli kardioversiota. Siinä pyritään palauttamaan sinusrytmi. Kardioversio voidaan suorittaa joko sähköisesti, tai lääkkeellisesti. OYS:n päivystyspoliklinikalla on käytössä tiivistetty ohjeistus akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystyksellisestä lääkkeellisestä kardioversiosta. Ohjeistus on seitsemänkohtainen ja se noudattaa Käypä hoito -suositusta. Ohjeessa on lisäksi tiivistetyt muistiot OYS:ssa käytettävistä rytminsiirtolääkkeistä.
Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään OYS:n ohjeen toimivuutta liittyen potilasvalinnan onnistumiseen hoitolinjoja mietittäessä. Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki vuoden 2015 aikana OYS:ssa akuuteille eteisvärinäkohtauspotilaille suoritetut päivystykselliset kardioversiot. Kardioversioita oli kaikkiaan 495, joista sähköllä suoritettiin 255 ja lääkkeellisesti 240. Eniten käytetty lääke oli vernakalantti. Sähköisistä kardioversioista onnistui 93,7 % (n= 239) ja lääkkeellisistä 73,3 % (n= 73,3 %). Vernakalantilla tehtiin 234 kardioversiota, joista 73,1 % onnistui (n=171). Komplikaatioiden määrä oli vähäinen: sähköisissä kardioversioissa todettiin seitsemän komplikaatiota. Lääkkeellisissä kardiversioissa todettiin 14 komplikaatiota, jotka kaikki ilmenivät vernakalantin käytön yhteydessä. Näistä komplikaatiosta seitsemän liittyi vernakalantti-infuusiolle tyypilliseen eteislepatukseen. Todellisia komplikaatioita sähköiset ja lääkkeelliset kardioversiot yhteenlaskettuna oli 21, jolloin prosentuaalinen osuus oli vain 2,8 %. Lähes kaikki potilaat kotiutettiin kardioversion seuranta-ajan jälkeen, vain 29 tapauksessa päädyttiin osastohoitoon.
Tulosten valossa OYS:n päivystyksellinen eteisvärinäkohtauspotilaan hoito-ohje on toimiva, ja se ohjaa tehokkaaseen ja turvalliseen hoitolinjan valintaan potilaskohtaisesti.
Rytmihäiriönä eteisvärinä itsessään on harvoin henkeä uhkaava. Eteisvärinään liittyy kuitenkin suuri aivoinfarktin riski. Eteisvärinän kuolleisuus liittyy olennaisesti juuri aivoinfarktiin, sekä liitännäissydänsairauksiin. Siksi sen tunnistaminen ja hoito on tärkeää.
Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoitona käytetään rytminsiirtoa, eli kardioversiota. Siinä pyritään palauttamaan sinusrytmi. Kardioversio voidaan suorittaa joko sähköisesti, tai lääkkeellisesti. OYS:n päivystyspoliklinikalla on käytössä tiivistetty ohjeistus akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystyksellisestä lääkkeellisestä kardioversiosta. Ohjeistus on seitsemänkohtainen ja se noudattaa Käypä hoito -suositusta. Ohjeessa on lisäksi tiivistetyt muistiot OYS:ssa käytettävistä rytminsiirtolääkkeistä.
Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään OYS:n ohjeen toimivuutta liittyen potilasvalinnan onnistumiseen hoitolinjoja mietittäessä. Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki vuoden 2015 aikana OYS:ssa akuuteille eteisvärinäkohtauspotilaille suoritetut päivystykselliset kardioversiot. Kardioversioita oli kaikkiaan 495, joista sähköllä suoritettiin 255 ja lääkkeellisesti 240. Eniten käytetty lääke oli vernakalantti. Sähköisistä kardioversioista onnistui 93,7 % (n= 239) ja lääkkeellisistä 73,3 % (n= 73,3 %). Vernakalantilla tehtiin 234 kardioversiota, joista 73,1 % onnistui (n=171). Komplikaatioiden määrä oli vähäinen: sähköisissä kardioversioissa todettiin seitsemän komplikaatiota. Lääkkeellisissä kardiversioissa todettiin 14 komplikaatiota, jotka kaikki ilmenivät vernakalantin käytön yhteydessä. Näistä komplikaatiosta seitsemän liittyi vernakalantti-infuusiolle tyypilliseen eteislepatukseen. Todellisia komplikaatioita sähköiset ja lääkkeelliset kardioversiot yhteenlaskettuna oli 21, jolloin prosentuaalinen osuus oli vain 2,8 %. Lähes kaikki potilaat kotiutettiin kardioversion seuranta-ajan jälkeen, vain 29 tapauksessa päädyttiin osastohoitoon.
Tulosten valossa OYS:n päivystyksellinen eteisvärinäkohtauspotilaan hoito-ohje on toimiva, ja se ohjaa tehokkaaseen ja turvalliseen hoitolinjan valintaan potilaskohtaisesti.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29917]