Arkkitehtuurin kokemuksellisuudesta : lasten aistihavaintoja oppimisympäristöjen materiaalipinnoista

Abstract

Diplomityöni on tutkielma, jossa pohdin arkkitehtuurin kokemuksellisuutta aistihavaintojen kautta tarkasteltuna. Työni tarkoituksena on pohtia käyttäjien arkkitehtuurikokemusta, ja olen rajannut tarkastelun lasten näkökulmaan. Toteuttamassani empiirisessä tutkimuksessa tarkastelen lasten aistihavaintoja oppimisympäristöjen materiaalipinnoista.

Työni kirjallinen viitekehys on sekä arkkitehtuurikokemusta käsittelevässä, että lasten ympäristösuhdetta kuvaavassa kirjallisuudessa. Kirjallisuudessa arkkitehtuurikokemukseen nähdään liittyvän ainakin kehollinen ja moniaistinen puoli (Bloomer & Moore 1977, Holl et al. 2006, Pallasmaa 1985;1996). Työssäni tutkin aistihavaintoja arkkitehtuurin kokemuksellisuudessa.

Ympäristön merkitys esimerkiksi lapsen kehityksessä nähdään tärkeänä (Allas 1981, Aura et al. 1997, Barker 1968, Bronfenbrenner 1977;1979, Elkind 1974, Lewin 1964). Lähiympäristöt, kuten koti ja koulu, ovat lapselle monella tavalla merkityksellisiä (Allas 1981, Aura et al. 1997, Kyttä 2003, Wallenius 1996). Koulut lapsille tärkeinä lähiympäristöinä ovat myös suunnittelualueina ajankohtaisia, sillä oppimisympäristöjen suunnittelutavoitteet ovat uuden opetussuunnitelman myötä muuttuneet (OPS 2016 25.04.2016).

Kirjallisen viitekehyksen pohjalta kehitin lapsille aistihavaintotehtävän, jonka avulla pyrin tarkastelemaan tutkimukseeni osallistuneiden lasten aistihavaintojen suuntautumista, sekä heidän subjektiivisia mielipiteitänsä oppimisympäristöjen materiaalipinnoista. Rakennusmateriaalit ovat yksi arkkitehtuurin ilmaisullinen elementti, jotka voivat välittää hyvin monenlaisia aistiärsykkeitä. Aistihavainnot vaikuttavat ympäristön välittämään keholliseen kokemukseen, ja voivat sitä kautta vaikuttaa myös arkkitehtuurikokemuksen kokonaisuuteen.

Toteutin empiirisen tutkimukseni neljässä materiaalipinnoiltaan erilaisessa oppimisympäristössä. Tutkimusjoukon muodosti yhteensä 120 lasta, jotka olivat ikäjakaumaltaan 5–11-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Muutaman ikävuoden hajonnalla pyrin tarkastelemaan myös mahdollisia aistihavaintojen eroja tutkimukseeni osallistuneiden eri-ikäisten lasten kesken.

Kokemuksellisuudessa nähdään sekä suhteellisia, että subjektiivisia puolia (Aura et al. 1997). Diplomityöni lähtökohta on, että kaikki käyttäjät eivät koe arkkitehtuuria ja ympäristöä samalla tavalla. Esimerkiksi lasten aistimukset ja havainnot ympäristöstä eivät aina ole samanlaisia kuin aikuisten (Champbell 1974, Holle 1972, Horelli 1992). Työni tavoitteena on pohtia, onko lasten ympäristösuhteessa ja ympäristöhavainnoissa erityisiä piirteitä, jotka tulisi suunnittelussa huomioida osana lasten arkkitehtuurikokemuksen näkökulmaa.

Keskeinen havaintoni tutkimuksestani on, että siihen osallistuneiden lasten aistihavainnot oppimisympäristöjen materiaalipinnoista olivat yksityiskohtaisia, monipuolisia, rikkaita ja jopa yllättäviä. Lapset havainnoivat ympäristöä hyvin tarkkaavaisesti, ja tekivät materiaalipinnoista sellaisia erityisiä aistihavaintoja, jollaisia aikuiset eivät välttämättä tee.

Johtopäätökseni on, että lasten aistihavaintojen erityisyys saattaa viitata myös erilaiseen arkkitehtuurikokemukseen, kuin esimerkiksi aikuisilla. Näin ollen myös lasten arkkitehtuurikokemuksen näkökulma tulisi mielestäni aina huomioida arkkitehtuurisuunnittelussa.

This Master’s Thesis is a study, in which I reflect on architectural experience through sense perceptions. The intention of my work is to discuss user experience in architecture and I have narrowed my view point to children’s experience. In my empirical study I review children’s sense perceptions of material surfaces in different learning environments.

The literary reference frame for my Thesis lies in studies concerning architecture experience as well as children’s environmental relationships. In the reference literature architectural experience is found to consist of at least bodily and multisensory experiences (Bloomer & Moore 1977, Holl et al. 2006, Pallasmaa 1985;1996). The thesis focuses on sense perception as part of the architectural experience.

The importance of environment is significant when considering e.g. the development of a child (Allas 1981, Aura et al. 1997, Barker 1968, Bronfenbrenner 1977;1979, Elkind 1974, Lewin 1964). Microenvironments like home and school are of great relevance to a child (Allas 1981, Aura et al. 1997, Kyttä 2003, Wallenius 1996). Schools being important microenvironments to children, is current in architectural planning since the learning environment aims and objectives have changed with the new learning curriculum (OPS 2016 25.04.2016).

From the basis of the literary reference frame for this Thesis I developed a sense perception task for children, which I use to evaluate the orientation of the participants’ senses and their subjective opinions on material surfaces of environments. Building materials are one of architecture’s expressive elements and can convey a wide range of sensory stimulations to be experienced. Sense perceptions contribute to the bodily experience created by the environment, and through that to the overall holistic experience of architecture and environment.

The empirical study was executed in four learning environments with different material surfaces. The target group consisted of 120 children in total, girls and boys, ages 5–11. In addition, with the age distribution of a few years I strived to find the possible varieties in sense perceptions due to the age difference.

Experience is found to have relative and subjective features (Aura et al. 1997). The premise of this Thesis is that not everyone experiences architecture and the environment in the same manner e.g. children’s sensations and perceptions of the environment often vary from that of adults’ (Champbell 1974, Holle 1972, Horelli 1992). The aim of this Thesis is to perceive whether children’s environmental relationship and environmental perceptions have unique qualities that should be regarded in design work as a part of children’s perspective in architectural experience.

The key observation of the study is that the participating children’s sense perceptions of the material surfaces of learning environments were detailed, diverse, rich and even surprising. Children observe their environment very attentively and made such distinct remarks which adults might not have.

My conclusion is that the specificity of the children’s sense perceptions may indicate a different architectural experience than that of e.g. adults’. Hence, the children’s perception in architectural experience should, in my opinion, always be taken in to account in architectural design work.