Petsamolaisten etujärjestötoiminta Suomessa 1944–1953
Melamies, Mikko (2017-05-31)
Melamies, Mikko
M. Melamies
31.05.2017
© 2017 Mikko Melamies. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706012354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706012354
Tiivistelmä
Tutkimukseni ”Petsamolaisten etujärjestötoiminta Suomessa 1944–1953” käsittelee sotien jälkeisessä Suomessa petsamolaisten järjestäytymistä etujärjestöiksi, toiminnan sisältöä ja sen tuloksia. Aihetta tarkastellaan jäsenmäärältään suurimman järjestön, Petsamon Siirtoväki ry:n kautta, koska sen toiminnasta on jäänyt eniten arkistomateriaalia. Tärkeimpiä lähteitä ovat Petsamon Siirtoväki ry:n aktiivijäsenten kokoamien arkistoaineistojen lisäksi järjestön vaikutuskohteiden arkistot. Tutkimusmenetelmä on laadullinen: tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa lähteiden pohjalta mahdollisimman laaja kokonaiskuva etujärjestötoiminnan keskeisistä vaiheista. Petsamolaisten etujärjestötoiminnan ensimmäinen aalto tapahtui evakkopaikkakunnalla Kalajoella 1944–1945, jossa järjestäydyttiin ensimmäisiin yhteisiin kokouksiin, ja yhteyksiä haettiin muihin Lapin evakkoryhmiin sekä petsamolaisten asutuksesta ja korvauksista päättäviin toimielimiin. Vaikutuskeinoiksi muodostuivat yhteydet kansanedustajiin ja osallisuus keskeisiin avustuksista ja asutuksesta päättäviin elimiin paikallisella tasolla. Siirtolaiset järjestivät suurkokouksia, joiden perusteella kirjoitettiin julkilausumia. Petsamolaiset onnistuivat vaikuttamaan väestöryhmiensä sijoitussuunnitelmiin Pohjois-Suomessa. Etujärjestötoiminnan toinen aalto koettiin vuodesta 1949 lähtien, jolloin Valtioneuvosto nimitti niin kutsutun Petsamolaiskomitean selvittämään petsamolaisten huonontunutta taloudellista tilannetta. Petsamon Siirtoväki ry asemoitui julkisesti 1950 Petsamolaiskomiteaa vastaan, koska sen ei koettu saavan tuloksia aikaan. Petsamolaiskomitea jätti mietintönsä kesäkuussa 1950, ja sen perusteella säädettiin kaksi lakia petsamolaisten maansaantiin ja korvauksiin liittyen. Siirtoväkijärjestön ehdottomat vaatimukset ja toiminnan vasemmistolainen luonne kavahduttivat petsamolaisia, joka johti etujärjestötoiminnan hajaantumiseen kahdeksi eri järjestöksi, eli Petsamon Siirtoväki ry:ksi ja Turjan Liitoksi. Molemmat etujärjestöt toimivat uusien lakien toteutuksessa asiantuntijaeliminä. Petsamolaisten etujärjestöjen vaikutusmahdollisuudet verrattuna karjalaisiin etujärjestöihin olivat vaatimattomat. Vuonna 1940 perustettu Karjalan Liitto oli vakiinnuttanut paikkansa siirtolaisiin liittyvässä päätöksenteossa jo sotien aikana, ja sen jäsenet olivat keskeisillä paikoilla valtioneuvostossa ja sen elimissä. Niin petsamolaisten kuin karjalaistenkin etujärjestöjen voidaan katsoa edustaneen viiteryhmiään laajasti koko puoluekentän tasolla, mutta loppujen lopuksi esitettyjen asioiden läpivienti eduskunnassa oli riippuvainen valtiontalouden tilasta ja sen hetkisen hallituksen talouspolitiikasta. Tärkeimpien taloudellisten kysymysten tullessa ratkaistuiksi etujärjestötoiminnan luonne muuttui 1950-luvulla kulttuuria ja yhteishenkeä vaalivaan, pehmeämpään suuntaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34546]