Suomen perinteiset vähemmistöt peruskoulun oppikirjoissa

Abstract

Pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten Suomen perinteisiä vähemmistöjä käsitellään maantiedon, yhteiskuntaopin, uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppikirjoissa. Oppikirjat perustuvat vuoden 2004 peruskoulun opetussuunnitelmaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä perinteisiä vähemmistöjä oppikirjoissa esiintyy, minkälaisen kuvan kirjat luovat vähemmistöistä ja minkälaisena vähemmistöjen identiteetti esiintyy suhteessa suomalaiseen identiteettiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös enemmistön ja vähemmistöjen välisiä valtasuhteita. Periteisillä vähemmistöillä tarkoitetaan Suomessa pitkään eläneitä kulttuuri- ja kielivähemmistöryhmiä: saamelaisia, suomenruotsalaisia, romaneja, venäläisiä ja tataareja.

Tutkimus on tehty tarkastelemalla 13 peruskoulun oppikirjan tekstejä ja kuvia sisällönanalyysin keinoin. Oppikirjoista on etsitty asioita, jotka liittyvät vähemmistöjen määritelmään, kokoon, kieleen, historiaan, asemaan sekä kulttuurin piirteisiin ja tapoihin. Sisältöjä on tarkasteltu kriittisesti ja syvällisesti, jotta niistä on pystytty löytämään merkityksiä. Tutkimustuloksia on yhdistetty teoriassa esiintyviin aiheisiin, joita ovat muun muassa monikulttuurisuus, valtasuhteet, nationalismi, toiseus ja oppikirjojen merkitys opetuksessa. Teorian ja tulosten avulla on tarkasteltu niitä prosesseja, jotka vaikuttavat oppikirjojen sisältöjen taustalla, ja joita tulisi tunnistaa objektiivisen ja kaikkia palvelevan opetuksen ylläpitämiseksi.

Tulosten mukaan oppikirjat käsittelevät vähemmistöjä stereotyyppisesti ja yksinkertaistaen. Vähemmistöt esitellään myös aina omissa erillisissä luvuissaan, mikä korostaa eroa vähemmistöjen ja enemmistön välillä. Vähemmistöt erotellaan oppikirjojen sisällöissä eri tavoin. Saamelaiset ja romanit erotetaan suomalaisista vahvemmin kuin suomenruotsalaiset, venäläiset ja tataarit. Yleensä erottelu perustuu kieleen, kulttuuriin ja tapoihin tai etnisyyteen. Oppikirjat ovat vaiheessa, jossa oma suomalainen kulttuuri nähdään muita kulttuureja merkityksellisempänä. Oppikirjoja voidaan kehittää välittämään tasa-arvoisempaa ja monikulttuurisempaa kuvaa Suomesta. Tällöin täytyy kiinnittää huomiota niihin rakenteisiin, jotka luovat oppikirjoissa eriarvoisuutta. Tätä voi edistää oppikirjoja tarkastelevalla tutkimuksella ja saattamalla saadut tutkimustulokset myös opettajien ja oppikirjojen tekijöiden tietoon.