Ikäjohtaminen ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn tukemisen keinona opetus- ja kasvatusalalla

Abstract

Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena oli selvittää miten kirjallisuudessa määriteltiin ikäjohtamisen käsitettä sekä kartoittaa opetus- ja kasvatusalalla nousevia tarpeita tukea henkilöstön työkykyä ikäsidonnaiset tekijät huomioon ottaen. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa millaisilla konkreettisilla ikäjohtamisen keinoilla työntekijöiden työkykyä voidaan tukea ja millaista hyötyä siitä voidaan saavuttaa yksittäiselle työntekijälle, työyhteisölle ja organisaatiolle.

Kirjallisuudessa ikäjohtaminen määriteltiin eri-ikäisten tarpeiden ja vahvuuksien huomioimiseksi henkilöstövoimavarojen johtamisessa sekä tavaksi hallita ikään liittyvien riskitekijöitä. Ikäjohtaminen oli vahvasti yhteydessä työntekijöiden työkykyyn ja työssä jaksamiseen. Opetus- ja kasvatusalalla ikään ja työkykyyn liittyviä riskitekijöitä olivat pitkät työpäivät ja työn epätasainen jakautuminen, työstressi, esimiehen epäasialliseksi koettu johtamistoiminta ja opetusalan hallitsemattomat muutokset. Opetus- ja kasvatusalalle sopivia tapoja toteuttaa ikäjohtamista oli kiinnittää huomiota opetus- ja kasvatusalan lähiesimiesten johtamiskompetenssiin, kehittää työkykytoimintaa, opetusalan työntekijöiden työaikajärjestelyjä ja triggeroida opetusalan henkilöstön ammatillista kehitystä.

Ikäjohtamisesta opetus- ja kasvatusalan henkilöstölle saatava hyöty liittyy yksilön osallisuuden tunteeseen, oman työn arvokkaaksi kokemiseen ja pitkää työkykyiseen uraan sekä työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Organisaatiolle saatava hyöty liittyy taloudellisuuteen ja toiminnan tehokkuuteen sekä osaavaan työvoimaan.