Kasvatusyhteistyön muuttuminen esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää kasvatusyhteistyön muotoja ja merkityksiä esiopetuksessa sekä alkuopetuksessa. Lisäksi tarkastellaan, kuinka kasvatusyhteistyö muuttuu esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa, sekä kuinka vanhemmat kokevat kasvatusyhteistyön muutoksen. Nivelvaihetta esi- ja alkuopetuksen välillä kuvataan lapsen kasvun kannalta kriittiseksi. Tämän vuoksi kasvatusyhteistyö esiopetuksen, alkuopetuksen ja kodin välillä on tärkeää, lapsen kehityksen ja oppimisen jatkumon muodostumisen kannalta.

Teoriaosuudessa tarkastellaan esiopetuksen sekä perusopetuksen valtakunnallisia opetussuunnitelmia ja niiden antamia lähtökohtia kasvatusyhteistyön toteuttamiseen, sekä kasvatusyhteistyötä koskevia tutkimuksia ja artikkeleita. Aineistona tutkimukselle toteutettiin tapaustutkimushaastattelu, jossa ensimmäisen luokan oppilaan vanhempi kertoi kokemuksiaan kasvatusyhteistyöstä esiopetuksessa ja alkuopetuksessa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen.

Tutkimuksessa käytetyt lähteet, sekä tapaustutkimus vanhemman kokemuksesta kasvatusyhteistyön muutoksesta osoittavat että kasvatusyhteistyön muuttumiseen vaikuttavat päivittäisen kohtaamisen poistuminen vanhempien ja opettajan välillä, lapsen siirtyessä esiopetuksesta alkuopetukseen. Kasvatusyhteistyön tärkeimmiksi tukipilareiksi voidaan luetella vuorovaikutus, luottamus ja vastavuoroinen dialogi. Tutkimuksen tulokset ovat suurelta osin vastaavia aiempien kasvatusyhteistyötä tutkivien tutkimusten kanssa. Kasvatusyhteistyö koetaan vanhempien osalta tärkeäksi ja luottamus opettajan ja vanhempien välillä korostuu lapsen siirtyessä esiopetuksesta alkuopetukseen. Päivittäisen kohtaamisen poisjääminen opettajan ja vanhemman välillä esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheessa, muuttaa kasvatusyhteistyön luonnetta sekä lapsen roolia. Muutos koetaan luonnollisena siirtymänä varhaislapsuudesta kohti itsenäistä koululaista.

Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia vanhempia, vaan tutkimus käsittää vain yhden vanhemman kokemuksen kasvatusyhteistyöstä. Tutkimus tarjoaa kasvattajille ja vanhemmille tietoa kasvatusyhteistyön muotoista sekä mahdollisuuden kehittää vastavuoroista kasvatusyhteistyötä sekä esiopetuksessa, että alkuopetuksessa.