Lämpötasapainon säätely endotermeillä

Abstract

Endotermi on eliö, joka ylläpitää sisäistä lämpötilaansa käyttämällä kemiallisista reaktioista vapautuvaa lämpöä. Niiden tehokas aineenvaihdunnallinen lämmöntuotanto mahdollistaa aktiiviset elämäntavat ääriolosuhteissa. Kylmässä ympäristössä horrostamisen tai muuttamisen sijasta, monet nisäkkäät ja linnut voivat jatkaa elämistään puolustustoimenpiteiden ja sopeutumistapojensa ansiosta. Verisuonten supistuminen, lihasvärinä ja paksu eristyksellinen turkki/höyhenpuku/vaatetus ovat tärkeimmät suojat äärimmäisen kylmissä ympäristöissä elävillä endotermeillä. Verisuonten supistumisen ja lihasvärinän tehostuminen perustuu sympaattisen hermoston toiminnan hienosäätöön, nopeampaan ja suurempaan vasteeseen. Kuumissa ympäristöissä karvattomuus, hikoilu ja verisuonten laajentuminen ovat välttämättömiä ihmisen hengissäpysymiseksi. Fysiologisten jäähdytysmekanismien sopeutuminen on parasympaattisen hermoston toiminnan tehostumisen ja vesivarastojen hallitsemisen optimoinnin seurausta. Ääriselviytyjistä luonnossa keisaripingviini käyttää ensisijaisesti suurta kehoa, paksua rasvakerrosta ja eristävää höyhenpukuaan suojana. Savanninorsulla taas on karvaton, ohut ja ryppyisä iho sekä suuret korvat tehostamaan jäähdytystä. Taipuisalla kärsällään se levittää päällensä hiekkaa, mutaa ja vettä, eikä normaalisti vaella liian kauas vesilähteistä. Suuri koko tarkoittaa myös suurta kehon lämmönvarauskapasiteettia ilman ydinlämpötilan radikaalia nousua. Yön aikana eläin siirtää varastoitunutta lämpöä takaisin ympäristöön.