Kriittinen diskurssianalyysi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista 2014 ja siinä muodostuvasta käsityksestä koulussa tukea saavista oppilaista

Abstract

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 pohjalta tehdyt opetussuunnitelmat on otettu tänä lukuvuonna käyttöön Suomessa. Ne määrittävät, mitä oppilaat oppivat koulussa, mikä on arvopohja, johon heidän opetuksensa perustuu ja sen, mitä peruskoulun aikana on kaikkein tärkeintä oppia. Opetussuunnitelman perusteet on nyky-yhteiskuntaa kuvaava mutta myös tulevaa yhteiskuntaa muokkaava dokumentti. Sen merkitys on erittäin suuri ja siksi sen tutkiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Vuonna 2011 astui voimaan kolmiportainen tuki, jonka tarkoitus on edistää inkluusiota. Kolmiportaisuudessakin on kuitenkin vielä läsnä ”erityisyys”. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten uudet opetussuunnitelman perusteet kirjoittaa oppilaista, jotka saavat koulussa tukea tuen eri portailla. Tarkoituksena on tutkia, onko opetussuunnitelman perusteissa epätasa-arvoa tuottavia diskursseja ja tuoda ne esille, jotta niihin voidaan reagoida. Tutkimuksen tehtävä on merkityksellinen, koska opetussuunnitelman perusteet luovat arvopohjan koko peruskoulun kasvatukselle ja opetukselle.

Teoriaosuudessa esitän kirjallisuuden pohjalta taustoja normaaliudesta koulujärjestelmässämme, erityispedagogiikan historiasta, inkluusiosta sekä opetussuunnitelmasta ja perusopetuslaista sen takana. Käsittelen tutkimusaihetta eri näkökulmista teoriatietoa tarkastellen. Teoriaosuus luo tutkimukselle raamit, joihin diskurssianalyysin tuloksia voidaan peilata.

Tutkimuksen metodologisissa lähtökohdissa pohjaan tutkimukseni ja krittisen diskurssianalyysin teon sosiaaliseen konstruktionismiin ja opetussuunnitelmateoriaan. Kriittisessä diskurssianalyysissä pyritään löytämään ja nostamaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta katsottuna tieto on sosiaalisesti ajan saatossa kontruoitua. Opetussuunnitelmateoriassa puolestaan ymmärretään tiedon siirtyvän sukupolvelta toiselle, jos ei anneta mahdollisuutta kyseenalaistaa sitä. Tutkijan positio perustuu näihin näkökulmiin.

Analyysin perusteella on nähtävissä, että tuen tarpeet ja tukimuodot ovat ylhäältä määriteltyjä. Oppilaan valta omista tukeen liittyvistä asioista päätettäessä on vähäinen. Tekstistä ilmenee, että tuen tarvitseminen on jotain normaalista poikkeavaa. Tuen tarpeiden ja oppimisvaikeuksien ehkäisemiseen halutaan pyrkiä. Vammat ja sairaudet nähdään vain tietynlaiseen tukeen ja opetukseen liittyvinä asioina.