Muuramen Suolikon Pb-Zn-mineralisaation ja sen sivukivien geologia, mineralogia ja geokemia Keski-Suomen granitoidi-kompleksin kaakkoisosassa
Kallio, Ville (2017-03-29)
V. Kallio
29.03.2017
© 2017 Ville Kallio. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704251578
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704251578
Tiivistelmä
Muuramessa Keski-Suomen granitoidikompleksin kaakkoisosassa on Suolikon Pb-Zn-mineralisaatio, jota on aiemmin tutkittu vain pintapuolisesti. Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli kuvata kattavasti mineralisaation ja sen sivukivien mineralogiaa, petrografiaa ja kemiallista koostumusta sekä selvittää sen syntymekanismia.
Tutkielman pohja-aineisto koostuu Geologian tutkimuskeskuksen Keski-Suomen mineraalipotentiaalin arviointi -hankkeen aikana vuosina 2013–2014 tehtyjen maastotöiden tuloksista (kallioperähavainnot, näytteet, geofysiikka) sekä syksyllä 2014 tehtyjen kairausten raporteista (4 reikää, pituus 195,80 m). Lisäksi tekijä keräsi lisänäytteitä maastosta ja kairasydämistä keväällä 2015. Näytteistä analysoitiin pää- ja hivenalkuaineita XRF-, ICP-MS- ja ICP-OES-menetelmillä ja jalometalleja käyttäen Pb-Fire Assay -esirikastusmenetelmää. Kiillotetut ohuthieet tutkittiin Oulun yliopistossa polarisaatiomikroskoopilla käyttäen pinta- ja läpivaloa. Tarkempiin mineraalianalyyseihin valittiin 13 ohuthiettä, joiden mineraaleja analysoitiin mikroanalysaattorilla Oulun yliopiston Mikroskopian ja nanoteknologian keskuksessa.
Suolikon mineralisaation alueella vallitseva kivilaji on Muuratsalon porfyyrinen graniitti, jonka lisäksi esiintyy jonkin verran Vaajakosken litodeemiin kuuluvia dioriitteja sekä vähemmissä määrin edellisiä nuorempia, tasarakeisia graniitteja. Pb-Zn-mineralisaatio sijoittuu länsiluoteesta itäkaakkoon suuntautuvan hiertovyöhykkeen yhteyteen ja sen isäntäkivenä on pääasiassa graniittisia kiviä. Sulfidit ovat rikastuneet kivien hiertyneisiin kohtiin, joissa ne esiintyvät pirotteena tai suonimaisina pesäkkeinä. Sulfidien kanssa esiintyy runsaasti hienorakeista granaattia sekä vaihtelevia määriä gahniittia (sinkkispinelli), joiden osuus kivestä voi olla yli 50 %. Lisäksi välittömästi mineralisaation ympärillä olevassa graniitissa kalimaasälpä on muuttunut amatsoniitiksi.
Mineralisaation taloudellisten metallien keskiarvopitoisuudet ovat 0,06 p.-% Cu, 0,35 p.-% Pb, 0,59 p.-% Zn ja 13 ppm Ag. Merkittävimmät malmimineraalit ovat sinkkivälke, magneettikiisu, kuparikiisu ja lyijyhohde. Paikoin yli puolet sinkistä ja lyijystä on sitoutunut gahniittiin ja amatsoniittiin. Mineralisoituminen liittyy pitkäaikaiseen hydrotermiseen fluiditoimintaan, joka on tapahtunut isäntäkiven päädeformaatiovaiheiden jälkeen melko korkeassa lämpötilassa. Mineralisaatioprosessin taustalla on ollut mahdollisesti graniittisen intruusion magmaattis-hydroterminen fluiditoiminta. Mineralisaation pienen koon ja metallien esiintymistavan vuoksi sillä ei ole taloudellista merkitystä, eikä sen suhteen ole suunnitteilla malminetsinnällisiä jatkotoimenpiteitä. On kuitenkin todennäköistä, että Keski-Suomen granitoidikompleksin alueelta on löydettävissä vielä muitakin hiertovyöhykkeisiin liittyviä pieniä mineralisaatioita.
Tutkielman pohja-aineisto koostuu Geologian tutkimuskeskuksen Keski-Suomen mineraalipotentiaalin arviointi -hankkeen aikana vuosina 2013–2014 tehtyjen maastotöiden tuloksista (kallioperähavainnot, näytteet, geofysiikka) sekä syksyllä 2014 tehtyjen kairausten raporteista (4 reikää, pituus 195,80 m). Lisäksi tekijä keräsi lisänäytteitä maastosta ja kairasydämistä keväällä 2015. Näytteistä analysoitiin pää- ja hivenalkuaineita XRF-, ICP-MS- ja ICP-OES-menetelmillä ja jalometalleja käyttäen Pb-Fire Assay -esirikastusmenetelmää. Kiillotetut ohuthieet tutkittiin Oulun yliopistossa polarisaatiomikroskoopilla käyttäen pinta- ja läpivaloa. Tarkempiin mineraalianalyyseihin valittiin 13 ohuthiettä, joiden mineraaleja analysoitiin mikroanalysaattorilla Oulun yliopiston Mikroskopian ja nanoteknologian keskuksessa.
Suolikon mineralisaation alueella vallitseva kivilaji on Muuratsalon porfyyrinen graniitti, jonka lisäksi esiintyy jonkin verran Vaajakosken litodeemiin kuuluvia dioriitteja sekä vähemmissä määrin edellisiä nuorempia, tasarakeisia graniitteja. Pb-Zn-mineralisaatio sijoittuu länsiluoteesta itäkaakkoon suuntautuvan hiertovyöhykkeen yhteyteen ja sen isäntäkivenä on pääasiassa graniittisia kiviä. Sulfidit ovat rikastuneet kivien hiertyneisiin kohtiin, joissa ne esiintyvät pirotteena tai suonimaisina pesäkkeinä. Sulfidien kanssa esiintyy runsaasti hienorakeista granaattia sekä vaihtelevia määriä gahniittia (sinkkispinelli), joiden osuus kivestä voi olla yli 50 %. Lisäksi välittömästi mineralisaation ympärillä olevassa graniitissa kalimaasälpä on muuttunut amatsoniitiksi.
Mineralisaation taloudellisten metallien keskiarvopitoisuudet ovat 0,06 p.-% Cu, 0,35 p.-% Pb, 0,59 p.-% Zn ja 13 ppm Ag. Merkittävimmät malmimineraalit ovat sinkkivälke, magneettikiisu, kuparikiisu ja lyijyhohde. Paikoin yli puolet sinkistä ja lyijystä on sitoutunut gahniittiin ja amatsoniittiin. Mineralisoituminen liittyy pitkäaikaiseen hydrotermiseen fluiditoimintaan, joka on tapahtunut isäntäkiven päädeformaatiovaiheiden jälkeen melko korkeassa lämpötilassa. Mineralisaatioprosessin taustalla on ollut mahdollisesti graniittisen intruusion magmaattis-hydroterminen fluiditoiminta. Mineralisaation pienen koon ja metallien esiintymistavan vuoksi sillä ei ole taloudellista merkitystä, eikä sen suhteen ole suunnitteilla malminetsinnällisiä jatkotoimenpiteitä. On kuitenkin todennäköistä, että Keski-Suomen granitoidikompleksin alueelta on löydettävissä vielä muitakin hiertovyöhykkeisiin liittyviä pieniä mineralisaatioita.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34357]