Luce Irigarayn itsen rakastamisen käsitteen tarkastelua

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan teoreettisesti sitä, mitä Luce Irigarayn käsite itsen rakastaminen tarkoittaa. Miten ”itsen rakastaminen” on mahdollista? Mitä tarkoittaa feminiininen ”itsen rakastaminen”? Mitä tarkoittaa maskuliininen ”itsen rakastaminen”? Synonyyminä Irigarayn ”itsen rakastamisen” käsitteelle käytetään itserakkauden käsitettä. Itserakkauden käsitteellä on kulttuurisesti negatiivinen merkitys; tutkielman tavoite on samalla saada aikaan itserakkauden käsitteelle positiivisia merkityksiä.

Työn alussa käsitellään kieltä ”itsen rakastamisen” lähtökohtana. Teoriana on Jacques Lacanin kielen kehitykseen pohjautuva psykoanalyysi. Toiseksi tarkastelun kohteena on Luce Irigarayn käsitys sukupuolierosta itse-suhteen määrittäjänä. Kielen ja sukupuolieron kautta päästään tarkastelemaan itserakkautta, ”itsen rakastamista”.

Tutkielman pohdintaluvussa todetaan, että sukupuolieron tunnustaminen on keskeistä, jotta itserakkaus, ”itsen rakastaminen” on mahdollista molemmille sukupuolille. Kieli on tässä tärkeässä asemassa koska sen voidaan todeta olevan sukupuolittunutta. Lacanin teorian mukaan kielessä naista ei ole, näin voidaan ajatella myös sukupuolierosta; eroa ei ole, on vain yksi sukupuoli ja se on miehen sukupuoli.