Pikkukeskosten morfologinen ja syntaktinen kehitystaso kahden vuoden korjatussa iässä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella kahden vuoden korjatussa iässä olevien pikkukeskosten morfologian ja syntaksin kehitystasoa verrattuna täysiaikaisiin kontrollilapsiin. Tutkimuksessa selvitettiin lasten kolmen pisimmän ilmaisun keskipituutta ja syntaksia eli erilaisten muotojen ja lauserakenteiden käyttöä. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ilmaisun keskipituuden ja syntaksin välistä yhteyttä toisiinsa.

Tutkimushenkilöiksi valittiin kahdeksan alle 32 raskausviikolla syntynyttä keskoslasta ja kahdeksan täysiaikaisena syntynyttä kontrollilasta. Molemmissa ryhmissä oli neljä poikaa ja neljä tyttöä. Pro gradu -tutkimuksessamme käytetty keskosaineisto koostui keskoslapsista, jotka kuuluivat osaan laajempaa monikeskustutkimusta. Kyseisessä tutkimuksessa selvitettiin keskoslasten tehohoidon vaikuttavuutta eri yliopistosairaaloissa. Tämä pro gradu -tutkimus toteutettiin litteroimalla videoiduista leikkitilanteista lasten tuottamat ilmaisut. Näiden litteraattien pohjalta laskettiin lasten spontaani-ilmaisuista kolmen pisimmän ilmaisun keskiarvot (MLU) ja kerättiin ilmaisuista eri kriteereitä täyttäviä muotoja ja lauserakenteita (IPSyn). Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin tilastollisesti Mann-Whitneyn U-testillä. Ilmaisujen keskipituuden ja syntaksin tason välistä yhteyttä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimella.

Tulokset osoittivat, että pikkukeskosten ja täysiaikaisten lasten välillä ei ollut eroa ilmaisun keskipituudessa eikä syntaktisissa taidoissa. Pikkukeskoset suoriutuivat keskimääräisesti jopa kontrollilapsia hieman paremmin. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Molemmista ryhmistä löytyi kielellisissä taidoissaan sekä hyvin että heikommin kehittyneitä lapsia. Tuloksista ilmeni, että ilmaisun keskipituuden ja syntaktisten taitojen välillä oli vahva yhteys molemmissa ryhmissä. Pikkukeskosilla havaittiin kontrollilapsia enemmän hajontaa ilmaisujen keskipituuden ja syntaksin tason välisessä korrelaatiossa. Syntaksiltaan ja ilmaisun keskipituudeltaan hyvätasoiset pikkukeskoset käyttivät parhaimmillaan 4–5 sanan mittaisia lauseita, jotka olivat rakenteiltaan monipuolisempia kuin heikompitasoisten keskosten ilmaukset.

Tämä tutkimus on ensimmäinen näillä menetelmillä ja keskosaineistolla toteutettu tutkimus, joten vertailu aikaisempiin tutkimuksiin ei ole aivan yksiselitteistä. Ainutlaatuisuudessaan tämä tutkimus tuo arvokasta tietoa myös kliiniseen työhön. Aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu vaihtelevia tuloksia keskosten kielen kehityksestä. Tässä tutkimuksessa oli suhteellisen pieni aineisto, mutta tulokset kertovat suuntaa antavasti pikkukeskosten kielen kehityksen keskimääräisen hyvästä tasosta ollen linjassa joidenkin aiempien tutkimusten kanssa. Keskosten hyvää suoriutumista voi selittää Suomen laadukas keskoshoito ja vanhempien valistuneisuus keskosuuden riskeistä myöhempään kehitykseen sekä myötävaikuttava aktiivisuus kielen kehityksen tukemisessa.