ADHD-diagnoosin saanut lapsi varhaiskasvatuksessa : näkökulmana lastentarhanopettajien tunnekokemukset
Kunnari, Jenni (2017-06-01)
J. Kunnari
01.06.2017
© 2017 Jenni Kunnari. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706022398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706022398
Tiivistelmä
Kunnallisessa varhaiskasvatuksessa on viime vuosien aikana tehty muutoksia tukemisen rakenteisiin. Esimerkiksi Oulussa luovuttiin vuonna 2013 kaikista erityisryhmistä, jolloin tukea saavat lapset sijoitettiin tavallisiin päiväkotiryhmiin. Lastentarhanopettajilla tulee olla yhä enemmän valmiuksia suunnitella ja toteuttaa pedagogisesti laadukasta varhaiskasvatusta sekä vastata jokaisen lapsen yksilöllisiin tuen tarpeisiin. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä lastentarhanopettajilla on ADHD-diagnoosin saaneesta lapsesta sekä adhd-lapsen tukemisesta varhaiskasvatuksessa. Näkökulmana ovat lastentarhanopettajien ammatilliseen profession liittyvät tunnekokemukset.
Tutkimukseni on laadullinen haastattelututkimus, jossa olen käyttänyt fenomenografista lähestymistapaa. Tutkimusaineistoni koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joihin on osallistunut viisi Oulun alueella työskentelevää lastentarhanopettajaa. Haastatteluaineiston analysoinnissa olen hyödyntänyt nelivaiheista fenomenografista analyysimallia. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen ADHD-diagnoosia ja siihen liittyviä teemoja. Lisäksi käsittelen adhd-lapsen tukemista sekä sen taustalla vaikuttavia inkluusion lähtökohtia varhaiskasvatuksessa että aiheeseen liittyviä lastentarhanopettajien tunnekokemuksia ammatillisen professionaalisuuden viitekehyksessä.
Tutkimustulosten mukaan lastentarhanopettajat käsittävät diagnoosin työvälineenä ja liittävät adhd-diagnoosin saaneeseen lapseen myönteisiä ja kielteisesti sävyttyneitä kuvauksia. Adhd-lapsen tuen järjestämisen nähdään koostuvan monimuotoisista tukitoimista, kuten käytännön järjestelyistä, sanattomasta tukemisesta, konkreettisista välineistä ja aikuisen fyysisestä läsnäolosta sekä edellyttävän laaja-alaista ammatillista osaamista. Lisäksi lastentarhanopettajan asennoituminen tuen järjestämiseen sekä aiheeseen liittyvät tunnekokemukset heijastuvat heidän käsityksiinsä adhd-lapsen tukemisesta. Tulokset osoittavat lastentarhanopettajien asennoitumisen adhd-lapsen tukemiseen olevan pääosin myönteistä. Tunnekokemukset voidaan puolestaan nähdä olevan enemmän kielteisesti sävyttyneitä.
Tutkimukseni luotettavuuden kannalta on olennaista analyysiprosessini avoimuus, tulosten havainnollistaminen aineistoesimerkein sekä puolueettomuuden näkökulma tutkijana. Fenomenografisen tutkimuksen tavoin tulokset pohjautuvat tutkijan tulkintoihin sekä käsitysten kontekstisidonnaisuuteen. Tutkimukseni sovellettavuuden näen hyödyllisenä etenkin varhaiskasvatuksen kentällä lisäten ymmärrystä adhd-lapsen tukemisesta inklusiivisten lähtökohtien mukaisesti.
Tutkimukseni on laadullinen haastattelututkimus, jossa olen käyttänyt fenomenografista lähestymistapaa. Tutkimusaineistoni koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joihin on osallistunut viisi Oulun alueella työskentelevää lastentarhanopettajaa. Haastatteluaineiston analysoinnissa olen hyödyntänyt nelivaiheista fenomenografista analyysimallia. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen ADHD-diagnoosia ja siihen liittyviä teemoja. Lisäksi käsittelen adhd-lapsen tukemista sekä sen taustalla vaikuttavia inkluusion lähtökohtia varhaiskasvatuksessa että aiheeseen liittyviä lastentarhanopettajien tunnekokemuksia ammatillisen professionaalisuuden viitekehyksessä.
Tutkimustulosten mukaan lastentarhanopettajat käsittävät diagnoosin työvälineenä ja liittävät adhd-diagnoosin saaneeseen lapseen myönteisiä ja kielteisesti sävyttyneitä kuvauksia. Adhd-lapsen tuen järjestämisen nähdään koostuvan monimuotoisista tukitoimista, kuten käytännön järjestelyistä, sanattomasta tukemisesta, konkreettisista välineistä ja aikuisen fyysisestä läsnäolosta sekä edellyttävän laaja-alaista ammatillista osaamista. Lisäksi lastentarhanopettajan asennoituminen tuen järjestämiseen sekä aiheeseen liittyvät tunnekokemukset heijastuvat heidän käsityksiinsä adhd-lapsen tukemisesta. Tulokset osoittavat lastentarhanopettajien asennoitumisen adhd-lapsen tukemiseen olevan pääosin myönteistä. Tunnekokemukset voidaan puolestaan nähdä olevan enemmän kielteisesti sävyttyneitä.
Tutkimukseni luotettavuuden kannalta on olennaista analyysiprosessini avoimuus, tulosten havainnollistaminen aineistoesimerkein sekä puolueettomuuden näkökulma tutkijana. Fenomenografisen tutkimuksen tavoin tulokset pohjautuvat tutkijan tulkintoihin sekä käsitysten kontekstisidonnaisuuteen. Tutkimukseni sovellettavuuden näen hyödyllisenä etenkin varhaiskasvatuksen kentällä lisäten ymmärrystä adhd-lapsen tukemisesta inklusiivisten lähtökohtien mukaisesti.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29905]