”En haluaisi palata entiseen” : opettajien kokemuksia samanaikaisopetuksesta työhyvinvoinnin näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä opettajat kokevat työhyvinvoinnin olevan ja kuinka samanaikaisopettajuus vaikuttaa työhyvinvoinnin kokemuksiin. Tutkimus tarkastelee myös opettajan työn kuormittavuuteen vaikuttavia asioita. Samanaikaisopetus on työmuotona tullut perinteisen opetuksen rinnalle. Samanaikaisopettajat työskentelevät tiiviissä yhteistyössä, jakaen työn suunnittelusta arviointiin. Työhyvinvointi on osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sen merkitys niin taloudellisesti, kuin henkilökohtaiseen elämään on suuri. Samanaikaisopetuksella voidaan tukea työhyvinvointia. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen työ ja suoritettiin fenomenologisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistona oli samanaikaisopettajien kokemukset, jotka kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävillä lomakkeilla sekä kahden opettajan osalta lomakkeeseen pohjautuvalla teemahaastattelulla.

Tutkimustulosten mukaan työhyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavat erityisesti työyhteisöltä saatu tuki ja kannustus sekä asioiden jakamisen mahdollisuus. Samanaikaisopettajuus koettiin työhyvinvointia vahvistavana ja tukevana työmuotona. Työmuoto antoin läheisen työparin, jonka kautta työn kaikki osa-alueet oli mahdollista jakaa. Asioiden jakamisen mahdollisuus oli tärkein työhyvinvointia tukeva tekijä tässä tutkimuksessa. Opettajat kokivat työssään kuormittavana haastavat oppilaat ja huoltajat. Myös suuret ryhmäkoot ja inkluusion tuoma heterogeenisyys koettiin ajoittain rasittavan opettajan työtä. Samanaikaisopettajuus ei poistanut näitä ongelmia, mutta asioiden jakamisen kautta opettajat kokivat saavansa henkistä tukea ja näin työn kuormittavuuden kokemukset vähenivät. Tulokset tukevat yleistä käsitystä yhteistyön ja työnjakamisen merkityksestä työhyvinvoinnille.

Tutkimus on ajankohtainen. Uusi opetussuunnitelma kannustaa opettajia yhteistoiminnallisuuteen ja opettajan työ on muuttumassa yksintyöskentelystä yhdessä työskentelyyn. Tutkimus on merkittävä sen vuoksi, että samanaikaisopettajuuden ja työhyvinvoinnin välisestä yhteydestä ei ole tehty paljon aiempia tutkimuksia.