Luokanopettajan toimintamallit koulukiusaamisen havaitsemisessa ja siihen puuttumisessa
Henttinen, Jarkko (2017-05-23)
Henttinen, Jarkko
J. Henttinen
23.05.2017
© 2017 Jarkko Henttinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705252174
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705252174
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkin luokanopettajan keinoja ja velvollisuuksia koulukiusaamisen havannoinnissa ja siihen puuttumisessa. Tutkin miten koulun ja valtion tason säännöt ja ohjeistukset vaikuttavat luokanopettajan koulukiusaamistyöhön. Perusteluni tutkimukselle ovat koulukiusaamisen yleisyys Suomen kouluissa. Noin joka kymmenes suomalainen lapsi tulee kiusatuksi koulussa ja jokaiselle peruskoulun luokalle on tyypillistä yksi kiusaamistapaus.
Toteutan tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutustun Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelmaan, perusopetuslain koulun turvallisuutta käsitteleviin lakipykäliin ja opettajan toimintamalleja käsitteleviin kasvatustieteellisiin teoksiin. Tarkastelen luokan oppilaiden vertaissuhteiden merkitystä kiusaamista käsittelevälle opettajalle. Käytän tutkimuksessa kansainvälisiä ja suomalaisia aiheeni kannalta merkittäviä lähteitä.
Tutkimuksestani ilmenee, että suurin osa kiusaamisesta tapahtuu, kun aikuinen ei sitä näe. Lapset näkevät koulukiusaamista helpommin, joten kouluissa tarvitaan oppilaita, joilla on rohkeutta kertoa aikuisille kiusaamisesta. Opettajan tärkein voimavara on rakentaa vahva luottamussuhde oppilaisiinsa, jotta oppilaat suostuvat kertomaan, ketä luokassa kiusataan. Opettaja voi havaita kiusatun oppilaan oireilua käyttäytymisen ja olotilan heikkenemisenä.
Tutkimuksessa selviää, että kiusaajan ja kiusatun välillä vallitsee epätasapaino heidän sosiaalisessa hierarkiassa. Kiusaaja pyrkii eristämään kiusatun yhteisöstä uskottelemalla sivustaseuraajille, että kiusattu on ”vääränkaltainen” ja hänen kanssaan oleminen heikentää luokan yhtenäisyyttä. Opettajan tulee kiusaamisen puuttumistyössä purkaa näitä sosiaalisesti rakennettuja harhaluuloja. Tutkimuksessani käydään läpi kasvatustieteelle tutuimmat keskustelumetodit, joilla pyritään saamaan kiusaaminen loppumaan. Tavoitteellisessa keskustelussa kiusajaan kanssa painottuvat yhteisymmärryksen löytäminen, kiusaajan omat näkemykset kiusaamisesta, koulun vaatimukset käyttäytymisestä ja seuraamukset kiusaamisen jatkuessa.
Tutkimus ei pysty määrittämään oikeaa ja parasta mahdollista puuttumiskeinoa, mutta kartoittaa mahdollisuudet ja tarjoaa vaihtoehtoisia toimintamalleja suomalaisessa peruskoulukontekstissa. Tutkimus tarjoaa hyötyä niille opettajille ja tutkijoille, jotka pohtivat mahdollisia työskentelymalleja kiusaamisen ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen.
Toteutan tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutustun Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelmaan, perusopetuslain koulun turvallisuutta käsitteleviin lakipykäliin ja opettajan toimintamalleja käsitteleviin kasvatustieteellisiin teoksiin. Tarkastelen luokan oppilaiden vertaissuhteiden merkitystä kiusaamista käsittelevälle opettajalle. Käytän tutkimuksessa kansainvälisiä ja suomalaisia aiheeni kannalta merkittäviä lähteitä.
Tutkimuksestani ilmenee, että suurin osa kiusaamisesta tapahtuu, kun aikuinen ei sitä näe. Lapset näkevät koulukiusaamista helpommin, joten kouluissa tarvitaan oppilaita, joilla on rohkeutta kertoa aikuisille kiusaamisesta. Opettajan tärkein voimavara on rakentaa vahva luottamussuhde oppilaisiinsa, jotta oppilaat suostuvat kertomaan, ketä luokassa kiusataan. Opettaja voi havaita kiusatun oppilaan oireilua käyttäytymisen ja olotilan heikkenemisenä.
Tutkimuksessa selviää, että kiusaajan ja kiusatun välillä vallitsee epätasapaino heidän sosiaalisessa hierarkiassa. Kiusaaja pyrkii eristämään kiusatun yhteisöstä uskottelemalla sivustaseuraajille, että kiusattu on ”vääränkaltainen” ja hänen kanssaan oleminen heikentää luokan yhtenäisyyttä. Opettajan tulee kiusaamisen puuttumistyössä purkaa näitä sosiaalisesti rakennettuja harhaluuloja. Tutkimuksessani käydään läpi kasvatustieteelle tutuimmat keskustelumetodit, joilla pyritään saamaan kiusaaminen loppumaan. Tavoitteellisessa keskustelussa kiusajaan kanssa painottuvat yhteisymmärryksen löytäminen, kiusaajan omat näkemykset kiusaamisesta, koulun vaatimukset käyttäytymisestä ja seuraamukset kiusaamisen jatkuessa.
Tutkimus ei pysty määrittämään oikeaa ja parasta mahdollista puuttumiskeinoa, mutta kartoittaa mahdollisuudet ja tarjoaa vaihtoehtoisia toimintamalleja suomalaisessa peruskoulukontekstissa. Tutkimus tarjoaa hyötyä niille opettajille ja tutkijoille, jotka pohtivat mahdollisia työskentelymalleja kiusaamisen ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34516]