”Semmoista, mikä on kadonnut, sitä ei niin vaan tsimsalabim taiota esiin, vaan sitä pitää sitkeästi pyrkiä niin hyvään lopputulokseen kuin mahdollista” : opettajien kokemuksia kielestä ja kulttuurista inarinsaamenkielisessä perusopetuksessa

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee opettajien kokemuksia inarinsaamenkielisestä perusopetuksesta kielen ja kulttuurin näkökulmasta. Tutkielman lähtöoletuksena inarinsaamenkielinen perusopetus on elvytettävällä ja uhanalaisella vähemmistökielellä annettavaa opetusta, jota leimaa kielen lisäksi inarinsaamelainen kulttuuri. Tutkielman tarkoitus on laajentaa ja tarkentaa tätä yleistä näkemystä sekä tuottaa perustutkimusta, jolla voidaan selittää ja tehdä näkyväksi inarinsaamen kielellä tapahtuvaa opetusta. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa opetuksen tarkoituksenmukaista kehittämistä. Inarinsaamenkielisestä opetuksesta ei ole aikaisempaa tutkimusta. Tutkimuskysymykseni ovat: mitä inarinsaamenkielinen opetus on? Miten kieli näkyy opetuksessa? Miten kulttuuri näkyy opetuksessa?

Tutkimusaineisto koostuu neljän inarinsaamenkielisessä opetuksessa toimivan tai toimineen opettajan teemahaastatteluista, jotka olen analysoinut aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella. Tutkielmani on laadullinen tutkimus.

Tämän tutkielman perusteella inarinsaamenkielinen opetus on henkisesti vahvan, positiivisen asenteen omaavan ja avoimesti suhtautuvan kieliyhteisön opettajajäsenten positiivisessa ilmapiirissä ja elvytettävällä kielellä antamaa kielikylpyaspektin omaavaa äidinkielenomaista ja sitoutunutta opetusta, joka kuormittaa opetustyötä kielen ja kulttuurin osalta.

Inarinsaamenkielisessä opetuksessa olevien opettajien voidaan sanoa olevan sitoutuneita ja orientoituneita työhönsä sekä suhtautuvan realistisesti mahdollisuuksiinsa kielensiirtäjinä. Kielen hallitseminen ja saamenkielisen oppimateriaalien tekeminen kuormittavat opettajan työtä. Oppilaiden kielitaito ei ole äidinkielisen tasolla, ja kielitaidon kehittymisen tukemiseksi tarvitaan erityisosaamista. Saamenkielisessä opetuksessa käsitteet tulee opettaa tulevaisuuden opiskeluja varten myös suomeksi, mikä aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta opetukseen. Oppilaiden saamen kielen käyttöön motivoiminen on haasteellista oppilaiden sisäisten ja ulkoisten motivaatiotekijöiden sekä opettajien käyttämien motivointikeinojen vähyydestä johtuen. Oppilaiden kielenhuolto vaatii kielitaidon analysointia, opettajien kielitietoisuutta ja yhteneväisiä kielenhuollon menetelmiä.

Inarinsaamelaisen kulttuurin käsitteen määrittelemättömyys ja vanhassa kulttuurissa pidättäytyminen haastavat opetusta. Luokanopettajalla on aineenopettajaa suurempi vastuu kulttuuriopetuksesta. Opettajan omasta kulttuuritaustasta huolimatta kulttuurin esiintuominen vaatii opettajalta luovuutta, kulttuurisensitiivisyyttä ja näkemystä siitä, missä kohdin kulttuurin tuominen opetukseen on luontevaa. Saamenkielisen opetuksen oppilaiden tulee tuntea kaikkien Suomen saamelaisryhmien kulttuuria. Kulttuuriyhteistyötä koulun ulkopuolelle tulee tukea ja kulttuurikäynneissä pitää olla opetussuunnitelmaan kuuluvaa sisältöä. Kulttuuriopetuksen kirjaaminen opetussuunnitelmaan on tärkeää kulttuurisen tasa-arvon toteutumiseksi oppilaiden välillä, taloudellisen tuen saamiseksi kulttuuriopetuksen järjestämistä varten ja täydennyskoulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Kulttuuritapahtumiin tulisi olla mahdollisuus osallistua kielitaustasta riippumatta. Kielijakoon perustuva kulttuuritarjonta eriarvoistaa kieliryhmien oppilaat vähemmistökielisen kulttuuritarjonnan vähäisyyden vuoksi. Kouluympäristössä saamelaisuus tulee esille vain vähässä määrin ja usein keinotekoisesti.

Tutkielma antaa laajan kuvan inarinsaamenkielisen opetuksen tilasta. Puutteena tässä tutkielmassa on esi- ja alkuopetuksen opettajan äänen puuttuminen. Tutkimustulokset ovat tyypillisiä vähemmistökielisen opetuksen haasteita, joita on käsitellyt myös muun muassa Rauna Rahko-Ravantti väitöskirjassaan (2016). Tutkimustuloksia voidaan käyttää hyväksi erityisesti inarinsaamenkielisen opetuksen ymmärtämisessä ja kehittämisessä, mutta myös kaikissa elvytettävällä kielellä tapahtuvassa opetuksessa.