Seikkailukasvatus peruskoulun opetusmenetelmänä

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan seikkailukasvatusta peruskoulun opetusmenetelmänä. Tutkimus toteutetaan integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteena on selvittää seikkailukasvatuksen piirteitä ja soveltuvuutta koulumaailmaan, ja lisäksi avata sen historiallisia ja käsitteellisiä taustoja tutkielman kannalta tarvittava määrä. Seikkailukasvatus on yllätyksellistä ja jännittävää, mutta samalla turvallista, yleensä ulkona tapahtuvaa seikkailullista toimintaa. Seikkailukasvatuksen katsotaan saapuneen Suomeen 1980 -luvulla, eli sen historia täällä on melko lyhyt. Seikkailukasvatuksen käsitteet ja määritelmät ovatkin osittain vakiintumattomia ja ristiriitaisia. Sekaannusta aiheuttaa esimerkiksi seikkailukasvatuksen ja elämyspedagogiikan käsitteellinen läheisyys.

Opetusmenetelmänä seikkailukasvatuksella tavoitellaan kokonaisvaltaista oppimista, joka tapahtuu elämysten ja kokemusten, sekä niiden reflektion kautta. Oppija nähdään kokonaisvaltaisena systeeminä, joten esimerkiksi tunteilla ja tekemisellä nähdään olevan tiedon lisäksi merkittävä rooli opetuksessa. Tutkielman mukaan seikkailukasvatuksella voidaan toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaista opetusta. Seikkailukasvatuksella saadaan opetukseen toiminnallisuutta, laaja-alaisuutta ja yhteistoiminnallisuutta. Luonnossa liikkumisen ja aktiivisuuden lisääntymisen kautta sillä voidaan saada aikaan myös positiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Peruskouluun soveltuvat seikkailut ovat alhaisen riskitason seikkailuja, jotka ovat fyysisesti ja psyykkisesti turvallisia. Niiden järjestäminen ei vaadi opettajalta erityisosaamista, vaan tavalliset pedagogiset taidot riittävät.

Tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, sillä seikkailukasvatuksen käyttöä opetusmenetelmänä ei ole tutkittu tarpeeksi monipuolisesti ja laajasti. Tulokset ovat kuitenkin sovellettavissa seikkailukasvatuksen perusteltuun käyttöön peruskoulun opetuksessa. Tutkielma sisältää tutkijan tekemiä tietoisia ja tiedostamattomia valintoja, esimerkiksi käsitteiden käyttöön ja aiheen rajaamiseen liittyen.