Etnografinen tutkimus yhteistoiminnallisen oppimisen ilmenemisestä juhlatilanteeseen tähtäävässä yläkoulun musisointiprosessissa

Abstract

Musiikinopettajan työvuotta rytmittävät useat koulun vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat, joissa oppilaiden omat musiikkiesitykset ovat perinteisesti olleet merkittävässä roolissa. Kuitenkin juhliin valmisteltavien musiikkiesitysten harjoitteluprosessin kasvatuksellisesta näkökulmasta puhutaan varsin vähän. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten yhteistoiminnallinen oppiminen ilmenee tutkimassani juhlatilanteeseen tähtäävässä musisointiprosessissa yläkoulussa.

Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ensimmäinen osio käsittelee yhteistoiminnallista oppimista, sen historiaa ja osatekijöitä sekä musiikkikasvatuksen yhteistoiminnallisuutta. Yhteistoiminnallinen oppiminen koostuu viidestä erilaista elementistä, jotka ovat osallistujien samanaikainen kasvotusten tapahtuva vuorovaikutus, positiivinen keskinäisriippuvuus, yksilöllinen vastuu, yhtäläinen osallistuminen ja sosiaaliset taidot sekä yhdessä tapahtuva tekemisen arviointi ja pohdiskelu. Toinen osio erittelee koulun juhlia ja niihin suunnattujen musiikkiesitysten harjoitteluprosessien luonnetta, musisointiprosessin vaiheita sekä musiikkiesitystä ja esiintymistä kasvatuksellisesta näkökulmasta. Koulujuhla on musiikkiesitykselle erityinen ympäristö, sillä yleisönä ei ole vapaaehtoinen joukko asiasta kiinnostuneita ihmisiä, vaan oppivelvollisuuttaan suorittavia oppilaita sekä opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa. Esiintyminen kuuluu musiikkiin luonnollisena osana ja musiikkiesityksen aikana esiintyjien välillä tapahtuu koko ajan yhteistyötä. Koulussa tapahtuvaan, yhteiseen esiintymiseen tähtäävän musisointiprosessin kulkuun sisältyy aina erilaisia vaiheita, joissa musisointiprosessi ja osallistujien ryhmäprosessi kietoutuvat yhdeksi prosessiksi.

Tutkimukseni on etnografinen. Hankin aineistoni integroituen osaksi suomalaisen yläkoulun kahdeksasluokkalaisten musiikin valinnaisryhmää. Tämän ryhmän vastuulla oli tuottaa musiikkiesityksiä ja yhteislaulujen säestyksiä koulun joulujuhlaan 2016. Tutkimusaineistoni koostuu kenttämuistiinpanoista, valokuvista, haastatteluista, tutkittavien tuottamista kirjallisista reflektioista, hashtageista sekä videoista. Aineistoa keräsin laajasti musisointiprosessin eri vaiheilta: musiikintunneilta luokasta, käytäväkeskusteluista, musiikkivälineiden roudaushetkistä, kenraaliharjoituksista ja harjoituksien väliajoilta sekä itse joulujuhlasta. Viimeiset merkinnät aineistosta löytyvät juhlaa seuranneen joululoman jälkeiseltä ensimmäiseltä musiikintunnilta vuodelta 2017. Aineiston tuoton jälkeen litteroin eriformaattiset aineistot yhdeksi tekstitiedostoksi, jonka jälkeen analysoin aineiston teoriaohjaavan eli deduktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimukseni aikana tallensin aktiivisesti ja avoimesti tietoa siitä, mitä kentällä tapahtui. Analyysivaiheessa etsin aineistosta yhteistoiminnallisen oppimisen ilmiön teoriataustan ilmentämisen tapoja ja alleviivasin ne erivärisillä tusseilla kategorioittain. Alleviivaamani kategoriat eivät tietenkään ilmenneet tekstistä suoraan, vaan pikemminkin hetkinä, sanoina, tilanteita, ilmeinä, tunnelmina ja tekoina.

Tutkimustulosteni valossa juhlaesiintymiseen tähtäävässä musisointiprosessissa ilmenee yhteistoiminnallisen oppimisen piirteitä. Mahdollisuus avoimeen sanalliseen ja sanattomaan viestintään ilmeni oppilaiden rohkeudessa keskustella keskenään ja analysoida projektiin ja sen musiikkiin liittyviä asioita. Vastuunkanto ilmeni oppilaiden tavassa huolehtia asioista ja siitä, että jokainen ryhmän jäsen pärjää omissa tehtävissään. Toisaalta vastuun kantamattomuus ilmeni tavassa jättäytyä ryhmän ulkopuolelle tai olla ottamatta osaa yhteiseen päätöksentekoon ja keskusteluun. Yhteistoiminnallisen oppimisen keskeisin ajatus positiivisesta keskinäisriippuvuudesta toteutuu yhteismusisoinnissa aina, sillä musisoivassa ryhmässä jokaisen jäsenen menestys vaikuttaa koko ryhmän menestykseen. Positiivista keskinäisriippuvuutta osoitti oppilaiden tapa suhtautua toisiin ryhmäläisiin yhteistyökumppaneina kilpailijoiden sijaan. Musisoidessa kiinnitetään yhdessä huomiota siihen mikä onnistui, mikä ei ja tehdään parannusehdotuksia. Oppilaat ja ryhmän opettajakin reflektoivat ja arvioivat varsinkin musiikillisia asioita kaikissa harjoituksissa. Yhteinen reflektointi ilmeni opettajan tavassa ohjata projektin jälkeistä keskustelua. Kaikkia yhteistoiminnallisen oppimisen osatekijöitä ei kuitenkaan ilmennyt toiminnassa jatkuvasti.

Jatkotutkimuksena kiinnostavaa olisi analysoida sama aineisto aineistolähtöisesti ja vertailla näiden tutkimusten tuloksia.