Opettajan työhyvinvointia haastavat ja tukevat tekijät

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää opettajan työhyvinvointia haastavia ja sitä tukevia tekijöitä. Jotta hyvinvointia edesauttavat tekijät on mahdollista tunnistaa, on tärkeä ymmärtää myös sitä haastavat tekijät. Ensimmäinen tutkimuskysymys käsittelee opettajan voimavaroja haastavia tekijöitä, mutta tutkielman pääpaino on sen toisessa tutkimuskysymyksessä, joka selvittää opettajan hyvinvointia tukevia tekijöitä.

Sekä opettajan työhyvinvointia haastavat että sitä tukevat tekijät ovat yksilöllisiä. Jokaisen opettajan on tärkeä tunnistaa ne tekijät, jotka ovat omalle jaksamiselle häiriöksi tai esteeksi ja löytää keinot henkilökohtaisen työhyvinvoinnin parantamiseen ja ylläpitämiseen.

Keskeisiä työhyvinvointia haastavia tekijöitä ovat työyhteisössä ilmenevät ongelmat, kuten riittämätön esimiehen tuki, työntekijöiden väliset ristiriidat ja työpaikkakiusaaminen. Lisäksi opettajan työssä jaksamista horjuttavia tekijöitä ovat vanhempien haastava käyttäytyminen, stressi ja koulumaailman muutokset.

Opettajan työhyvinvointia tukevia tekijöitä ovat muun muassa positiivinen psykologia, itsemyötätunto ja holistinen ihmiskäsitys, jotka voidaan yhdistää kaiken työhyvinvoinnin perustana olevaksi taustafilosofiaksi. Lisäksi opettajan työssä jaksamista tukee työn imu, tietoisuus omasta ammattiidentiteetistä, ammatti-identiteetin kehittäminen ja työssä kasvaminen, opettajainhuoneen positiivinen ilmapiiri, rehtorin antama tuki, inklusiivinen opettajuus ja sujuva monialainen yhteistyö. Opettajan on myös tärkeä kokea työn hallinnan tunnetta. Vahvistavalla ja voimaannuttavalla työnohjauksella on suuri merkitys työhyvinvoinnin tukemisen kannalta.

Vuorovaikutuksella on suuri vaikutus opettajan työhyvinvointiin. Vuorovaikutuksen haasteet kollegoiden, oppilaiden tai vanhempien kanssa saattavat väsyttää opettajaa. Parhaimmillaan vuorovaikutus on kuitenkin voimaannuttavaa ja auttaa ristiriitatilanteiden selvittämisessä.