Erityissisaruus terveen lapsen näkökulmasta perheympäristössä

Abstract

Kandidaatintyöni käsittelee niitä erityispiirteitä, joita sisaruussuhteessa on silloin, kun toinen sisaruksista on erityislapsi sekä erityissisaruuden vaikutuksia terveeseen lapseen. Tässä työssä erityissisaruksella tarkoitetaan lasta, joka on kehitysvammainen tai pitkäaikaissairas. Erityissisarus termi korostaa erityislapsen asemaa sisaruksena. Kandidaatintyössäni tarkastelen erityissisaruutta ja sen vaikutuksia ainoastaan terveen lapsen näkökulmasta, mutta koska lapset kasvavat perheympäristössä, nousee vahvasti esiin myös perheen merkitys.

Sisarussuhde on pitkäaikainen, merkittävä ja kompleksi suhde, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia lapsen kehitykselle. Sisarussuhteessa opetellaan ja harjoitellaan esimerkiksi sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. Sisarussuhteeseen kuuluu ominaisena voimakkaat ja ristiriitaiset tunteet. Sisaruussuhteen merkitys ei vähene, jos toinen lapsista on sairas tai kehitysvammainen. Tällöin sisarussuhde saattaa kuitenkin muotoutua entistä monimuotoisemmaksi ja haastavammaksi. Sisaruusuhteessa, jossa toinen on erityislapsi, ovat koetut tunteet usein haastavampia ja omaksutut roolit voivat poiketa tavallisesta sisarussuhteesta.

Erityissisaruus voi olla haaste terveen lapsen hyvinvoinnille. Tutkimusten mukaan erityislapsi lisää ainakin lievästi sisaruksensa riskiä esimerkiksi sosiaalisiin ja emotionaalisiin häiriöihin. Terve sisarus joutuu myös kohtaamaan ja käsittelemään paljon haastavia tunteita ja kokee usein jäävänsä paitsi vanhempiensa huomiosta. Yksilöllisiin reaktioihin vaikuttavat kuitenkin merkittävästi esimerkiksi perheen ilmapiiri, lapsen yksilölliset ominaisuudet sekä lapselle tarjottu tuki.