Stressin fysiologinen vaikutus uneen, muistiin ja oppimiseen

Abstract

Fysiologiset stressivasteet auttavat organismeja sopeutumaan muuttuviin ympäristön olosuhteisiin. Akuutilla stressillä on usein selviytymistä parantava ja kroonisella stressillä selviytymistä ja hyvinvointia heikentävä vaikutus organismin toimintakykyyn. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella stressin vaikutusta niihin aivojen alueisiin, jotka ohjaavat unta, muistia ja oppimista.

Stressihormoneille altistuminen on aivojen fysiologisen ja psykologisen kehityksen kannalta välttämätöntä. Erityisen alttiita stressihormonien positiivisille ja negatiivisille vaikutuksille ovat hippokampus, mantelitumakkeet ja frontaaliaivokuori. Akuutti stressi parantaa suoriutumista erilaisissa muistitoimintoja vaativissa tehtävissä ja haasteissa. Hormonikonsentraatio vaikuttaa kognitiiviseen toimintakykyyn käännetyn U-käyrän mukaisesti.

Kroonistunut stressi ja stressiperäiset sairaudet ovat yleistyvä ongelma tämän päivän yhteiskunnassa. Nukkuminen jää usein vähäiseksi, mikä puolestaan aiheuttaa ongelmia monissa muistintoimintoja vaativissa tehtävissä. Pitkäaikaisella stressihormoneille altistumisella on havaittu olevan myös aivojen rakenteita muovaava vaikutus, jotka voivat pahimmassa tapauksessa jäädä pysyviksi.

Tulevaisuuden stressitutkimuksessa ollaan kiinnostuneita yksilöllisyyden, seksuaalisuuden ja ympäristön aiheuttamista eroista stressiresponssissa. Näistä tutkimuksista voisi olla apua esimerkiksi porrastetusti etenevien muistisairauksien ja mielenterveysongelmien hoidossa.