”Mittanauhoja ja höttöhiilareita” : terveyslehden lihavuusdiskurssit

Abstract

Kandidaatintyössäni tutkin lihavuuspuhetta diskurssianalyysin avulla. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella kriittisesti Hyvä terveys -lehdissä muodostuvia lihavuusdiskursseja. Kysyn, millaisia merkityksiä lihavuus teksteissä saa ja millaisia representaatioita lihavuudesta tuotetaan? Tutkin lisäksi, liitetäänkö lihavuuteen moraalista ulottuvuutta. Tutkimusaineistonani ovat vuosien 2015 ja 2016 Hyvä terveys -lehdet. Tutkimus nojaa löyhästi sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen, jolloin kielen ajatellaan rakentavan sosiaalista todellisuutta. Kieltä tutkimalla saadaan tietoa tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Vaikka lihavuutta tutkitaan usein lääketieteen piirissä, se on mielenkiintoinen tutkimuskohde myös muille tieteenaloille. Tutkimukseni lähtökohdat ovat yhteiskuntatieteellisessä ja kulttuurisessa lihavuustutkimuksessa, jolloin lihavuus saa erilaisia merkityksiä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja erilaisissa konteksteissa. Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa lihavuus nähdään myös sosiaalisesti luotuna ja ylläpidettynä kategoriana ja lihavuudella nähdään olevan sekä biologinen että kulttuurinen ulottuvuus. Lihavuutta ei voida erottaa biologisesta ruumiista, mutta lihavuuden merkitykset riippuvat kulttuurisista ja kielellisistä ehdoista. Tutkimuksen tarkoitus on pyrkiä ymmärtämään lihavuutta ilmiönä, jota rakennetaan myös erilaisissa lihavuutta käsittelevissä teksteissä.

Tutkimusaineiston pohjalta muodostin neljä keskeistä diskurssia, joiden avulla lihavuutta voidaan kuvata. Nämä ovat riskidiskurssi, ohjaava diskurssi, yhteiskunnallinen diskurssi ja kriittinen diskurssi. Puhetavoissa lihavuudesta muodostetaan tietynlainen kuva. Diskurssit limittyvät osittain toisiinsa, eikä niitä voi tarkastella ilman niiden suhdetta toisiinsa. Riskidiskurssissa lihavuus esitetään terveysriskinä. Ohjaavalle puhetavalle keskeistä on terveellisiin elämäntapoihin ohjaaminen ja lihavuuden ennaltaehkäisy esimerkiksi ruokavalion avulla. Yhteiskunnallisessa diskurssissa vastuu lihavuudesta laajenee yksilötasolta yhteiskunnan tasolle. Keskiössä ovat yhteiskunnan resurssit ja lihavuuden vaikutukset yksilön työkykyyn. Kriittisessä puhetavassa lihavuudesta rakentuu moniulotteisempi kuva, jolloin lihavuuden määrittely ja terveysvaikutukset saavat ristiriitaisia sävyjä. Lihavuuden määrittely muodostuu haasteelliseksi, eikä lihavuutta yhdistetä automaattisesti terveysongelmiin. Tutkimukseni tulokset peilautuvat tämänhetkisiin lihavuuskeskusteluihin, joissa lihavuutta käsitellään usein yksilökeskeisestä näkökulmasta, jolloin lihavuus nähdään useimmiten yksilön ominaisuuksien ja valintojen seurauksena.