Milloin lapselta otetaan keuhkokuva?

Abstract

Keuhkojen natiiviröntgentutkimusta käytetään terveydenhuollossa yleisesti keuhkokuumeen diagnostiikassa, vaikka keuhkojen natiivikuva ei erottele hyvin virus- ja bakteeriperäistä keuhkokuumetta. Tämä asettaa keuhkokuvan diagnostisen arvon kriittiseen valoon erityisesti lapsilla, jotka ovat aikuisia herkempiä ionisoivan säteilyn haittavaikutuksille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keuhkojen natiiviröntgentutkimuksen indikaatioita ja löydöksiä, miten hyvin auskultaatiolöydös ennustaa keuhkokuvalöydöstä sekä kuinka suuri osa otetuista keuhkokuvista on ollut tarpeellisia ja vaikuttanut potilaan hoitoon lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon päivystyspoliklinikalla hoidetuilla lapsipotilailla. Koko aineistosta pneumonia löytyi noin 30%:lta ja pneumoniaepäilyn vuoksi kuvatuista 54%:lta. Suurin osa pneumoniaepäilyn vuoksi kuvatuista keuhkokuvista on mielestämme ollut oikeutettuja, mutta sivusuunnan keuhkokuvia otettiin kuitenkin yleiseen käytäntöön nähden paljon. Keuhkojen auskultaatiolöydös ei yksinään löydä tai poissulje keuhkokuumetta hyvin. Selkeän lohkokeuhkokuumeen tunnistaminen keuhkokuvasta onnistui lastenlääkäreiltä hyvällä tarkkuudella ilman radiologin lausuntoa, mutta muita pneumonialöydöksiä kliinikot löysivät selvästi useammalta potilaalta kuin radiologit. Haastavaksi aineiston keräämisen tekivät ajoittaiset epäselvyydet sairauskertomusmerkintöjen kirjauksissa. Yhtenäiset ja järjestelmälliset kirjaamiskäytännöt olisivat suositeltavia niin potilasturvallisuuden kuin sairauksien diagnostiikan kannalta ja tähän tulisi kiinnittää huomiota jo lääketieteen perusopetuksessa.