Statiinien vaikutus silmänsisäisiin inflammaatiomarkkereihin proliferatiivisessa diabeettisessa retinopatiassa
Kurtelius, Lassi (2017-03-31)
L. Kurtelius
31.03.2017
© 2017 Lassi Kurtelius. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041430
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041430
Tiivistelmä
Diabeettinen retinopatia (DR) on tärkein työikäisessä väestössä näkövammaisuutta ja sokeutta aiheuttava sairaus. Silmän sisäinen inflammaatio on keskeinen tekijä taudin patogeneesissä. Jo aikaisemmin on osoitettu, että proliferatiiviseen diabeettiseen retinopatiaan (PDR) liittyy interleukiini-6:n (IL-6) ja interleukiini-8:n (IL-8) paikallisesti lisääntynyt eritys. PDR:n patogeneesin kannalta keskeinen on myös verisuonen endoteelin kasvutekijä (VEGF). Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten statiinit vaikuttavat näiden inflammaatiomarkkereiden eritykseen PDR:aa sairastavilla potilailla.
Tutkimukseen kuului sekä PDR:aa sairastavilta potilailta kerätyistä lasiaisnäytteistä koostuva materiaali että potilasaineistoa täydentävä soluviljelyaineisto. Lasiaisnäytteitä oli yhteensä 39 ja näistä tutkittiin IL-6 ja IL-8 lisäksi yhdeksän muun sytokiinin ja kuuden adheesiomolekyylin pitoisuudet. Soluviljelyt toteutettiin useassa eri vaiheessa ja usealla eri koeasetelmalla. Keskeisimmät viljelyt olivat ARPE-19- ja RF-6A-soluilla tehdyt viljelyt, joissa säädeltäviä muuttujia olivat statiini- ja glukoosipitoisuudet ja vastemuuttujina IL-6, IL-8 ja VEGF.
Potilasaineistossa statiineja käyttävällä ryhmällä IL-6 ja IL-8 pitoisuudet lasiaisessa olivat vertailuryhmää korkeammat. Ryhmien välillä oli kuitenkin eroja diabeteksen kestossa ja paastosokerissa, jotka osaltaan voivat selittää IL-pitoisuuksien eroja. Myös soluviljelymalleissa statiineille altistetut solut tuottivat korkeampia IL-8 pitoisuuksia, mikä tukee potilasaineiston löytöä.
Tutkimuksen perusteella statiinit voivat lisätä silmänsisäisiä inflammaatiomarkkereiden pitoisuuksia PDR:aa sairastavilla potilailla. Sekä potilasaineistosta että soluviljelymalleista saadut tulokset olivat tämän suhteen yhteneviä. Toistaiseksi tutkimusnäyttö ei ole kuitenkaan vahvaa ja vaaditaan lisätutkimuksia ennen kuin voidaan arvioida, mikä on statiinien kliininen merkitys inflammaation kannalta.
Tutkimukseen kuului sekä PDR:aa sairastavilta potilailta kerätyistä lasiaisnäytteistä koostuva materiaali että potilasaineistoa täydentävä soluviljelyaineisto. Lasiaisnäytteitä oli yhteensä 39 ja näistä tutkittiin IL-6 ja IL-8 lisäksi yhdeksän muun sytokiinin ja kuuden adheesiomolekyylin pitoisuudet. Soluviljelyt toteutettiin useassa eri vaiheessa ja usealla eri koeasetelmalla. Keskeisimmät viljelyt olivat ARPE-19- ja RF-6A-soluilla tehdyt viljelyt, joissa säädeltäviä muuttujia olivat statiini- ja glukoosipitoisuudet ja vastemuuttujina IL-6, IL-8 ja VEGF.
Potilasaineistossa statiineja käyttävällä ryhmällä IL-6 ja IL-8 pitoisuudet lasiaisessa olivat vertailuryhmää korkeammat. Ryhmien välillä oli kuitenkin eroja diabeteksen kestossa ja paastosokerissa, jotka osaltaan voivat selittää IL-pitoisuuksien eroja. Myös soluviljelymalleissa statiineille altistetut solut tuottivat korkeampia IL-8 pitoisuuksia, mikä tukee potilasaineiston löytöä.
Tutkimuksen perusteella statiinit voivat lisätä silmänsisäisiä inflammaatiomarkkereiden pitoisuuksia PDR:aa sairastavilla potilailla. Sekä potilasaineistosta että soluviljelymalleista saadut tulokset olivat tämän suhteen yhteneviä. Toistaiseksi tutkimusnäyttö ei ole kuitenkaan vahvaa ja vaaditaan lisätutkimuksia ennen kuin voidaan arvioida, mikä on statiinien kliininen merkitys inflammaation kannalta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34609]