Luokanopettajien käsityksiä viisikielisestä kanteleesta koulusoittimena

Abstract

Tutkielma on laadullinen, fenomenografinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin käyttäen teemahaastattelua. Tutkielman keskeisenä tutkimuskohteena on perinteinen viisikielinen kantele, jota ajoittain saatetaan kutsua myös koulukanteleeksi. Tutkimuskysymyksiä on tutkielmassa kaksi. Ensimmäinen selvittää, millaisena koulusoittimena alakoulun musiikinopettajat näkevät viisikielisen kanteleen. Toinen taas selvittää sitä, millaisia ajatuksia opettajilla on kanteleen roolista alakoulun musiikinopetuksessa. Tutkimukseen kerätyn aineiston lähteinä toimi viisi alakoulun luokanopettajaa, joilla kaikilla oli haastatteluhetkellä sekä pätevyys opettaa musiikkia, että kokemusta musiikin opettamisesta. Tutkimuksen tavoitteiden havainnollistamisessa käytettiin apuna tutkijan luomaa käsitettä ”soitinten pedagogiset ominaisuudet”, jolla tarkoitetaan soitinten koulu- ja opetuskäyttöön liittyviä piirteitä ja ominaisuuksia. Aineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Aineistossa kanteleeseen liitetään sekä myönteisiä että kielteisiä ominaisuuksia. Soittimena se soveltuu erinomaisesti tiettyjen asioiden, esimerkiksi sointuharmonian ja improvisoinnin, opettamiseen. Viisikielisyys rajoittaa soittimen käyttömahdollisuuksia, mutta toisaalta asettaa samalla opetuskäyttöön selkeät rajat, tehden soittimesta helpon ja nopeasti lähestyttävän. Siten viisikielisyys on opetuskäytössä myös soittimen suurin vahvuus. Vaikka kantele nähtiin käytännölliseksi ja hyväksi soittimeksi, sen käyttäminen jää silti usein vähemmälle. Päällimmäisenä kielteisenä puolena nähtiin soittimen virittäminen, joka rajoittaa aikaavievänä prosessina ylivoimaisesti eniten opettajan motivaatiota soittimen käyttöön. Muita rajoittavia tekijöitä olivat esimerkiksi soittimen kallis hinta ja siitä johtuva kanteleiden vähäinen määrä kouluissa. Vaikuttavana asiana mainittiin myös musiikin opetussuunnitelman todella suuri asiamäärä. Haastateltavat kokivat yksittäisen soittimen roolin tarkastelun ja määrittämisen vaikeaksi, koska musiikin nykyinen opetussuunnitelma ei painota yksittäisen soittimen merkitystä, vaan laajempia tavoitteita.

Haastateltavat ilmaisivat haluavansa säilyttää kanteleen alakoulun musiikinopetuksessa. Soittimen asemaa kansallissoittimena pidettiin merkityksellisenä, mutta sitä ei haluttu nähdä soittimen käyttöön pakottavana itseisarvona. Sen sijaan painotettiin soittimen asemaa musiikin yhtenä opetusvälineenä muiden joukossa. Vaikka asema kansallissoittimena nähtiin muuten merkitykseltään vähäiseksi, pidettiin sitä riittävänä syynä säilyttää kantele yhtenä musiikinopetuksessa käsiteltävänä asiana.