Digitaalisten pelien aseman muutos varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tässä kirjallisuuskatsauksena toteutetussa kandidaatintutkielmassa tutustutaan suomalaiseen varhaiskasvatuksen kentällä tapahtuneeseen digitaalisia pelejä koskeviin tutkimuksiin. Lähestyn tutkimusta systemaattisen kirjallisuuskatsauksen näkökulmasta. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaista varhaiskasvatuksen tutkimusta Suomessa on tehty, joka liittyy digitaalisten pelien pelaamiseen. Työssä esitellään tieto- ja viestintäteknologiaa sekä mediakasvatusta varhaiskasvatuksen näkökulmasta, joiden pohjalta digitaalisia pelejä käsitellään varhaiskasvatuksessa. Suuri osa Suomessa tehdyistä digitaalisiin peleihin koskevista tutkimusta on tehty Ekapeliin liittyen. Tästä syystä Ekapelillä on suuri rooli myös minun työssäni. Annikka Suoninen on kerännyt suuret määrät tietoa 0—8-vuotiaiden median käytöstä. Suonisen keräämä tieto antaa arvokasta tietoa lasten median käytön muutoksista. Toinen asia jonka halusin selvittää oli se, että miksi digitaaliset pelit ovat osa uutta varhaiskasvatussuunnitelmien perusteita. En löytänyt suoria vastauksia kysymykseen, mutta löysin kuitenkin vihjeitä, joiden avulla pystyin tekemään omia johtopäätöksiä, miksi digitaaliset pelit ovat saaneet jalansijan varhaiskasvatussuunnitelmien perusteissa. Suomessa tutkimukset ovat aluksi keskittyneet siihen, miten oppimispelit sopivat oppimisen tueksi varhaiskasvatuksessa. Myöhemmin tutkimukset ovat laajentuneet käsittelemään digitaalisia pelejä osana lasten median käyttöä sekä lasten mediakulttuuria.