Trauman siirtyminen sukupolvelta toiselle kiintymyssuhdeteorian valossa

Abstract

Käsittelen kandidaatintutkielmassani kiintymyssuhteen siirtymistä sukupolvelta toiselle, erityisesti traumojen siirtymistä. Työni tavoitteena on saada vastaus siihen miten traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle kiintymyssuhdeteorian valossa. Tutkimusmetodina työssäni on systemaattinen kirjallisuus-katsaus. Käyn kattavasti läpi vanhempia ja tuoreita tutkimuksia liittyen kiintymyssuhteen siirtymiseen, joista kerään yhteenvetoa siitä, mikä on se mekanismi kiintymyssuhteen siirtymisen taustalla.

Hoitajan sensitiivisyys ja kiintymysrepresentaatiot on ajateltu olevantärkeimpiä tekijöitä kiintymys-suhteen siirtymisessä, mutta on ilmennyt, että ne eivät ole ainoita selittäviä tekijöitä eivätkä niin vahvoja kuin on ajateltu. Käsittelemistäni tutkimuksista voi nostaa neljä mekanismia, jotka jollain lailla liittyvät kiintymyssuhteen siirtymiseen: sensitiivisyys, kiintymysrepresentaatiot, traumojen uudelleen organisoituminen sekä reflektiivinen kyky. Sensitiivisyys ja kiintymysrepresentaatiot liittyvät yleisesti kiintymyssuhteen siirtymisprosessiin sekä uudelleen organisoituminen ja reflektiivinen kyky liittyvät traumaattisissa oloissa eläneiden äitien siirtämään kiintymyssuhteeseen. Traumojen uudelleen organisoitumisella ja reflektointi kyvyllä viitataan traumojen käsittelyyn ja mentalisointiin.

Tutkimukset osoittavat, että niin turvallinen kuin turvatonkin kiintymyssuhde siirtyy sukupolvelta toiselle. Tuoreet tutkimukset osoittavat selvän yhteyden traumojen tiedostamisen ja käsittelyn vaikutuksesta siihen, millainen oman lapsen kiintymyssuhteesta muodostuu. Pienen otannan vuoksi tulokset vaativat kuitenkin vielä lisävahvistusta. Varsinainen mekanismi kiintymyssuhteen siirtymisen selittävänä tekijänä on kuitenkin vielä epäselvä.