Hiipuvat voimat : suomalaisten naislähettien uupuminen Kiinassa ja Ambomaalla 1900-luvun alussa

Abstract

Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa suomalaisten naislähettien uupumista Kiinassa ja Ambomaalla 1900-luvun alussa kahden naislähetin, Helmi Heikinheimon ja Hilma Koivun, kokemusten kautta. Heikinheimo oli lähetystyössä Kiinassa ja Koivu Ambomaalla. Keskityn erityisesti siihen, mitkä tekijät johtivat naisten uupumiseen, kuinka uupumus kehittyi heillä, mitä uupumiseen liittyviä oireita heillä oli ja millaisia jaksamista edistäviä selviytymiskeinoja heillä oli. Tutkimuksen tarkoitus on laajentaa kuvaa suomalaislähettien ulkolähetyksessä kohtaamista kuormittavista työolosuhteista. Lähteinä olen käyttänyt Heikinheimon tuottamaa materiaalia, kuten hänen kirjoittamiaan kirjeitä, erilaisia kirjoituksia ja kalenteria, sekä Koivun päiväkirjoja. Tutkimusmenetelmiäni ovat lähteiden lähiluku ja vertailu. Lähetin työ koetteli suomalaisten naislähettien jaksamista Kiinassa ja Ambomaalla 1900-luvun alussa. Lähteissäni oli selvästi havaittavissa samanlaisia naislähettien voimia heikentäviä tekijöitä. Saavuttuaan työalueelle naisten voimia koetteli sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin. Elämä tuntemattoman kulttuurin parissa uuvutti heitä henkisesti. Toinen naislähettien uupumiseen merkittävästi vaikuttava tekijä oli työ. Kiire ja suuri työmäärä aiheuttivat heille erityisesti pitkäaikaista väsymystä heikentäen heidän fyysistä ja henkistä jaksamistaan. Naisläheteillä oli ongelmia myös työn mielekkyyden kanssa, mikä kulutti heidän voimavarojansa. Siviilisäädyllä oli vaikutusta siihen, millaiset ongelmat naisia rasittivat. Naimattoman naislähetin vaikeudet kumpusivat paljolti työstä, kun taas lähetin vaimo joutui pohtimaan sitä, asettaako hän perheen vai lähetyskutsumuksen etusijalle. Työkauden alussa naiset saivat iloa työstään, mutta vuosien kuluessa erityisesti heidän henkiset voimansa hiipuivat vaikeissa olosuhteissa. Sairaudetkin uuvuttivat naislähettejä niin fyysisesti kuin henkisesti heikentämällä heidän kehojansa ja synkentämällä heidän mieliänsä. Sairastelulla ei ollut pelkästään kielteisiä vaikutuksia naisten jaksamiseen. Se pysäytti heidät myös lepäämään ja toi Jumalan lähemmäksi heitä. Naislähettejä rasittivat enemmän tai vähemmän myös työalueen rauhattomat olot sekä lähettikulttuurista nousevat odotukset ja heidän siihen liittyvät huonommuudentunteensa. Naisläheteillä oli erilaisia selviytymiskeinoja, jotka auttoivat heitä jaksamaan haastavassa työssä. Kristillisyys vaikutti voimakkaasti siihen, millaisia jaksamista edistäviä tapoja heillä oli käytössään. Työn vaikeuksien kestämisessä naisia auttoivat esimerkiksi hyvän ja pahan lohkominen sekä vihan kohdistaminen Saatanaan. Lähetit, niin miehet kuin naiset, kärsivät monenlaisista terveyttä ja elämänlaatua heikentävistä ongelmista, kuten stressistä, ahdistuksesta ja yksinäisyydestä. Voisikin sanoa, että sekä mies- että naislähettien uupuminen oli kohtalaisen yleistä. Naislähetit olivat silti lähtökohtaisesti huonommassa asemassa kuin mieslähetit saapuessaan työalueelle, koska monet naiset eivät saaneet kunnon koulutusta tehtäviinsä. Naisläheteillä, joilla työn vaatimukset ja omat edellytykset olivat ristiriidassa, esiintyikin uupumista. Raskaassa työssä fyysiset ja henkiset voimat tahtoivat hiipua vuosien kuluessa.