Vanhempien ja opettajien käsityksiä kodin ja koulun yhteistyöstä

Abstract

Kodin ja koulun yhteistyöllä on todettu olevan lukuisia myönteisiä vaikutuksia. Yhteistyöstä puhutaan yhä useammin kasvatuskumppanuutena, joka korostaa kodin ja koulun aiempaa tasa-arvoisempaa asemaa yhteistyössä. On siis tärkeää, että aihetta tutkitaan sekä vanhempien että opettajien näkökulmasta, jotta yhteistyötä voidaan toteuttaa molempien kannalta mielekkäällä tavalla.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää vanhempien ja opettajien käsityksiä kodin ja koulun yhteistyöstä sekä etsiä käsitysten yhtäläisyyksiä ja eroja. Tutkimusaineistoni olen kerännyt verkkokyselyllä, joka koostui pääosin avoimista kysymyksistä. Tutkimusmetodina käytän fenomenografiaa, joka ohjaa myös aineiston analyysia.

Sekä vanhempien että opettajien käsitysten mukaan hyvä yhteistyö on avointa, positiivista ja luontevaa. Tiedonkulun tulee olla monipuolista ja tehokasta. Opettajat mainitsevat lisäksi, että sen tulee olla säännöllistä. Hyvässä yhteistyössä vanhemmat ja opettaja pyrkivät yhdessä lapsen parhaaseen, ja se rakentuu keskinäisestä kunnioituksesta. Vanhemmat vaativat yhteistyöltä lisäksi tasa-arvoa ja opettajat luottamusta. Työnjaon tulee olla selvä. Yksi vanhemmista toteaa, että lapsella tulee olla tieto yhteistyöstä. Yksi opettaja mainitsee lapsen osallistamisen hyvän yhteistyön piirteenä.

Hyviä yhteistyömuotoja vanhempien ja opettajien käsitysten mukaan ovat etenkin Wilma, vanhempainvartit, puhelut ja oman luokan vanhempainillat. Sen sijaan huonoina yhteistyömuotoina esiin nousevat koko koulun vanhempainillat, reissuvihko ja tekstiviestit. Yhteistyötä vaikeuttavina tekijöinä vanhemmat ja opettajat pitävät sitä, jos osapuolten henkilökemiat eivät toimi tai he eivät tavoita toisiaan. Lisäksi yhteistyötä vaikeuttavat negatiivinen ilmapiiri ja kiire. Myös aiemmat kokemukset voivat olla esteenä. Opettajien mukaan yhteistyötä vaikeuttaa lisäksi kiinnostuksen puute. Vanhempien käsityksissä suurin yhteistyötä vaikeuttava tekijä on opettajan ammattitaito ja koulun toiminta. Vastaavasti opettajien käsityksissä yhteistyön vaikeuttajana mainitaan usein vanhemmat.

Sekä vanhempien että opettajien käsityksissä hyvästä yhteistyöstä näkyy piirteitä kasvatuskumppanuudesta, jonka puute taas nousee esiin yhteistyötä vaikeuttavissa tekijöissä. Vanhempien ja oppilaiden syvä osallisuus yhteistyössä ei näy aineistossani. Tutkimuksen luotettavuutta olen pyrkinyt parantamaan muun muassa selkeällä kysymyksenasettelulla, aineiston analyysin läpinäkyvyydellä ja suorilla lainauksilla aineistosta. Yhteiskunnan muutokset näkyvät myös kodin ja koulun yhteistyön vaatimuksissa ja tavoitteissa. Olisi mielenkiintoista tutkia esimerkiksi niitä yhteistyön piirteitä, joita uusi opetussuunnitelma nostaa esiin. Kuinka niihin suhtaudutaan ja näkyvätkö ne käytännössä?