Vanhempansa itsemurhan kautta menettäneiden käsityksiä itsemurhasurusta ja sen vaikutuksista oman elämänpolun muodostumiseen

Abstract

Suomessa tehdään vuosittain satoja itsemurhia ja tuhansia itsemurhayrityksiä. Itsemurha ei kuitenkaan kosketa ainoastaan tekijäänsä, vaan sen vaikutukset ulottuvat laajalle ja monien elämään. Pyrkimys ymmärtää itsemurhailmiötä ja sen taustoja antaa paremmat mahdollisuudet tukea itsemurhan tehneiden läheisiä ja tehdä itsemurhia ehkäisevää työtä. Läheisten kokemuksia tutkimalla puolestaan on mahdollista saada ensiarvoista tietoa itsemurhasurusta ja niistä tekijöistä, jotka tukevat sopeutumista. Samalla saadaan välineitä kohdata ja tukea läheisensä itsemurhan kautta menettäneitä.

Tässä tutkielmassa selvitetään vanhempansa itsemurhan kautta menettäneiden käsityksiä itsemurhan jälkeisestä surusta ja sen vaikutuksista oman elämänpolun muodostumiseen. Aineistona on kesän 2015 aikana kerätyt kahdeksan kirjoitelmaa ja yksi haastattelu.

Teoreettinen viitekehys on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä määritellään itsemurhaa ja pohditaan ilmiötä mahdollisimman laajasti. Tarkasteluun nousevat itsemurhan historia, suomalaisen itsemurhan ominaispiirteet, syyt itsemurhien taustalla sekä itsemurhamyytit. Teoreettisen viitekehyksen toisessa osassa määritellään surua. Surua kuvataan erilaisten englanninkielisten käsitteiden ja uuden surukäsityksen avulla. Lisäksi surua tarkastellaan suhteessa traumaan ja itsemurhamenetykseen.

Tutkielma on muodoltaan laadullinen tutkimus ja se noudattelee analyysissaan fenomenografista tutkimusotetta. Tutkijana asetan itseni avoimesti osaksi tutkimusta ja reflektoin rooliani jatkuvasti tutkimuksen edetessä. Avaan henkilökohtaisen intressini tutkimuksen tekemiseen ja samalla tuon oman surukokemukseni näkyville. Pyrin kuvaamaan aineiston analyysin vaiheita läpinäkyvästi ja tutkimushenkilöiden anonymiteettia suojaten. Aineistosta löydetyistä ilmaisuista on muodostettu kategorioita, joista rakennetaan lopuksi surua ja itsemurhamenetystä kuvaava teemoiteltu kuvauskategoriajärjestelmä.

Tutkimustuloksista ilmenee, että vanhemman itsemurhalla on laajalle ulottuvat vaikutukset. Se muuttaa elämän suuntaa peruuttamattomasti ja saa surevan arvioimaan koko elämäänsä aivan uudella tavalla. Surumatkan seuralaisena ovat erilaiset syyllisyyden, häpeän, vihan ja arvottomuuden tunteet, joita täytyy käsitellä, ennen kuin voi jatkaa matkaa. Käsityksissä nousi esiin suremisen merkitys ja se, että suru täytyy surra kokonaan. Suru nähtiin kokemuksena, josta tulee loppuelämän seuralainen. Aineistosta esiin nousseiden käsitysten mukaan suruun, menetykseen ja vanhemman itsemurhaan on mahdollista sopeutua, mutta se vaatii kuitenkin aikaa, työtä ja käsittelyä. Tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan tuovat esiin itsemurhasurun ja menetyksen eri muotoja.

Every year in Finland hundreds commit suicide and thousands attempt it. Not only does suicide affect those who commit it, but it has also a widespread impact upon many people’s lives. Striving to understand the phenomenon called ‘suicide’ and its background, we are in a better position to support those who have lost their loved ones to suicide. Moreover, we can also work on preventing suicides. In turn, when we examine the experiences of those who have suffered a suicide loss, we can find extremely valuable information about suicide grief and the factors that help adapting to live with grief.

In this thesis I examine the concepts of grief of those who have lost their parent to suicide, and how this grief has affected their choices in life later on. The empirical data consist of eight narratives and one interview collected during the summer of 2015.

The theoretical framework is divided into two parts. The first part aims to define suicide as exhaustively as possible, whilst examining the history, characteristics, myths and reasons behind suicides in Finland. In the second part of the theoretical framework I define grief. Grief is described with the help of different English terms and some new conceptualizations of grief. In addition, grief is viewed in relation to trauma and the suicide loss. For the purpose of this thesis I will use the term ‘suicide loss’ to describe the specific type of loss someone is left with when a loved one has committed suicide.

This thesis is a qualitative research that follows the phenomenographical method in its analysis. As a researcher I openly place myself as a part of the research and I reflect my role continuously throughout the research. I open up my personal interest and reasons in choosing this topic for my thesis and I also introduce my own grief experiences. I aim to describe the different phases of the analysis transparently while at the same time protecting the anonymity of those who participated in the research. The expressions found from the data are formed into categories that are then constructed into a thematic and descriptive category system that portrays grief and suicide loss.

The results show that a parent’s suicide has widespread affects. It changes the direction of life irreparably and makes the bereft to evaluate their whole life in a completely new way. In the grief process one is accompanied with different kinds of feelings of guilt, shame, anger and worthlessness that one has to deal with before being able to continue with life. The meaning of grieving and the fact that grief has to be grieved came to the fore in the conceptions. Grief was viewed as an experience that becomes a companion for the rest of one’s life. The conceptions that came to the fore in the data reveal that one can adapt to life with grief, loss, and the suicide of a parent, however it requires work and takes time, yet the message is that it is possible. The results cannot be generalized; rather they show the different forms of suicide grief and loss that can occur after losing a parent to suicide.