Sukupuolittavat käytännöt päiväkodissa

Abstract

Tutkin kandidaatintutkielmassani päiväkodin sukupuolittavia käytäntöjä. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on, miten sukupuolittavat käytännöt näkyvät päiväkodissa? Alakysymyksenä esitän, mitä on sukupuolisensitiivinen ja tasa-arvoinen kasvatus? Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että päiväkodin toiminta on sukupuolittavaa, vaikka kasvattajat ajattelevat toimivansa tasa-arvoisesti. Toiminnallaan kasvattajat kuitenkin uusintavat sukupuolistereotypioita ja sukupuolittavaa kulttuuria, mikä aiheuttaa epätasa-arvoa sukupuolten välille. Tarkasteluni kohteena onkin ensisijaisesti kasvattajien toiminta. Tutkin, kuinka sukupuolittavat käytännöt näkyvät kasvattajien odotuksissa ja oletuksissa, puheessa sekä yleensäkin lastenkulttuurissa. Tutkimukseni taustalla vaikuttavat sosiaalinen, postmoderni ja performatiivinen sukupuolikäsitys, sukupuolisensitiivisyys sekä sukupuolten tasa-arvon ajatus.

Tutkimukseni olen toteuttanut integroivana kirjallisuuskatsauksena, koska halusin kuvata tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman laajasti. Lähdekirjallisuutena olen käyttänyt monipuolisesti niin väitöskirjoja, tutkimusartikkeleita kuin toimitettujakin teoksia. Tavoitteenani on käsitellä aikaisempien tutkimusten pohjalta päiväkodin sukupuolittavaa arkea moniulotteisesti ja näin tehdä kasvattajia tietoiseksi omista sukupuoleen liittyvistä arvoista ja asenteista.

Tutkimukseni tuloksena selviää, että kasvattajien olettaessa tyttöjen ja poikien olevan olemukseltaan erilaisia, kasvattajat myös kohtelevat heitä eri tavoin sukupuolesta riippuen. Odotusten ja oletusten stereotyyppisyys ilmenee esimerkiksi odotustilanteissa, avunsaamisessa, työnjaossa, oletuksissa tyttöjen ja poikien energisyyden määrällisistä eroista sekä tunteiden näyttämisessä. Kasvattajien puheen sukupuolittavuus näkyy tutkimukseni mukaan kysymysten, kehujen, käskyjen, nimitysten ja ilmausten muodossa, kun taas sukupuolittava lastenkulttuuri ilmenee lasten leikeissä, leluissa, vaatteissa, väreissä sekä kirjallisuudessa ja musiikissa.

Lisäksi totean tutkimuksessani, että tiedostamalla päiväkodin arjen sukupuolittavat käytännöt sekä korvaamalla sukupuolinormatiivinen kasvatus sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella, voimme lisätä jokaisen lapsen tasa-arvoista ja yksilöllistä kohtelua. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen avulla voimme tutkimukseni valossa alkaa purkaa sukupuolten epätasa-arvoa, kiusaamista sekä työelämän segregaatiota. Sukupuolisensitiivinen ja tasa-arvoinen kasvatus on aikuisten projekti ja sen tavoitteena on, että lasten valintoja ja mahdollisuuksia ei rajoittaisi lapsen sukupuoli, vaan lapset saisivat toimia oman mielenkiintonsa mukaisesti. Otan kuitenkin huomioon, etteivät kaikki päiväkodit ole ympäristöltään sukupuolittavia ja sukupuolisensitiivinen kasvatus on koko ajan lisääntymässä.