”Mää kerron vielä siitä ärsyttämisestä” : varhaiskasvatusikäisten lasten käsityksiä kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta

Abstract

Pro graduni on laadullinen tutkimus varhaiskasvastusikäisten lasten käsityksistä kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Tavoitteenani on tutkimuksella herättää keskustelua pienten lasten parissa, erityisesti päiväkodissa esiintyvästä kiusaamisesta sekä lisätä tietoisuutta aiheesta. Suomessa on kirjoitettu ainoastaan kaksi väitöskirjatason tutkimusta kiusaamisesta päiväkodeissa, joten näin ollen voidaan väittää suomalaisen tutkimuksen aiheesta olevan vähäistä. Lisätutkimukselle on selkeästi tarvetta, ja tutkimukseni aihetta voidaan pitää perusteltuna.

Kiusaamistilanteessa voidaan havaita monia samoja piirteitä, oli kyse sitten nuoremmista tai vanhemmista lapsista. Varhaiskasvatuksen kontekstissa ei myöskään ole olemassa omaa määritelmää kiusaamiselle. Tässä tutkimuksessa määrittelenkin kiusaamisen pitkälti koulukiusaamisen perusteella.

Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensimmäisenä pyrin selvittämään, millaisia käsityksiä varhaiskasvatusikäisillä lapsilla on kiusaamisesta. Toinen tutkimuskysymyksistä on, mitä keinoja lapset hahmottavat kiusaamistilanteessa toimimiseen. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla päiväkoti-ikäisiä, 3–6-vuotiaita lapsia. Yhteensä haastateltuja oli 13, ja haastattelut tapahtuivat pienissä ryhmissä. Analysoin tutkimusaineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysissa on näkyvissä myös fenomenografinen ote, sillä tutkimuksen kohteena on lasten käsitykset.

Tämän tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että suurin osa lapsista käsitti kiusaamisen suorana kiusaamisena, eli kiusaamisena, joka kohdistuu uhriin suoraan. Tällaista oli haastattelemieni lasten mukaan erityisesti fyysinen kiusaaminen, mutta he mainitsivat myös omaisuuteen liittyvän sekä sanallisen kiusaamisen. Lapset kuvasivat tämän lisäksi ei-perinteisiä kiusaamisen muotoja, joihin katsoin sisältyvän yksittäisen lapsen nimeämisen kiusaajaksi ja lapsen kotona tapahtuvan kiusaamisen. Kiusaamiseen puuttumiseen lapset mainitsivat sellaisia keinoja, jotka liittyivät aikuiseen. Heidän mukaansa kiusaamisesta voi esimerkiksi kertoa aikuiselle, tai aikuinen voi antaa kiusaajalle jäähyrangaistuksen. Lapset kertoivat myös omista tavoistaan reagoida kiusaamiseen. Enimmäkseen he pyrkivät puolustautumaan fyysisesti kiusaajaa vastaan.

Tutkimusta varten hain tarvittavat luvat sekä kaupungilta, jossa haastattelut suoritin, että lasten vanhemmilta. Luotettavuuteen vaikuttaa se, että olen pyrkinyt esittämään tutkimuksen etenemisen ja saadut tulokset mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Haastattelemani lapset osasivat pääasiallisesti kertoa omista kiusaamiseen liittyvistä käsityksistään. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto oli pienikokoinen, joten yleistettävyys ei ole tavoiteltavaa. Pyrkimyksenä oli saada lisää tietoa kiusaamisesta päiväkodissa, ja kuulla erityisesti lasten käsityksiä tästä ilmiöstä. Toivon tutkimukseni herättävän pohdintaa kiusaamisaiheesta, ja että siitä on hyötyä varhaiskasvatuksen arkipäivään.