Isyyteen sitoutumista tukeva yhteiskunta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan perheen ja tarkemmin isyyden muutosta viimeisten vuosikymmenten aikana. Aihe liittyy kriittisen perhetutkimuksen kenttään, eli tavoitteena on tarkastella perhettä sen erilaisissa esiintymismuodoissa, jolloin kiistetään stereotypiat siitä, mitä perhe voi olla.

Tutkielmassa luodaan kuva isyyden merkityksen muutoksesta sekä isyyden tutkimisesta. Isyyden merkityksen muutoksen nähdään ilmenevän entistä tiiviimpänä isyyteen sitoutumisena sekä osallistuvana ja hoivaavana isyytenä. Isyyden merkityksen muutoksen tarkastelun jälkeen tutkielmassa käsitellään jaettua vanhemmuutta, joka luo edellytykset isyyteen sitoutumiselle ja käsitteenä myös osaltaan kuvaa perheissä tapahtunutta muutosta. Lopulta esitellään yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka voivat tukea isyyteen sitoutumisen mahdollisuutta. Näistä yhteiskunnallisista reunaehdoista käsitellään perhepolitiikkaa, työpaikkakulttuuria ja yhteiskunnan yleistä kulttuurista ilmapiiriä. Näillä kaikilla esitetään olevan merkitystä perheiden käytännön ratkaisuissa ja toiminnassa. Tiedonintressi tutkielmassa on praktinen, sillä se pyrkii valottamaan, miten yhteiskunnallisia tekijöitä muuttamalla voitaisiin tukea enemmän sitoutuneemman isyyden toteutumista ja vanhemmuuden tasaisempaa jakamista.

Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, eli siinä pyritään luomaan tietoa aiempaan tutkimukseen nojaten. Tutkielmassa käytetään lähteinä suomalaisten isyystutkijoiden artikkeleita sekä toimitettuja ja muita teoksia. Jouko Huttunen on yksi merkittävistä suomalaisen isyystutkimuksen kentällä pitkään toimineista nimistä. Teoreettista pohjaa rakennetaan myös kansainväliseen tutkimukseen viittaamalla. Näihin aineistoihin pohjaamalla tutkielmassa luodaan kokonaiskuva isyystutkimuksesta, isyyden merkityksen muutoksesta sekä edellä mainituista yhteiskunnallisista tekijöistä tämän muutoksen takana.

Tutkielman lopputulemana on, että isyyteen sitoutumista ovat tukemassa yhtäältä yksilölliset asenteet ja toisaalta myös kulttuurinen ilmapiiri, työelämän vaatimukset sekä poliittinen päätöksenteko. Samoin tuloksena todetaan isyyden alkavan rakentua jo raskausaikana. Tästä päätellään, että neuvolajärjestelmän olisi syytä kehittää toimintatapojaan suuntaan, jossa isyyteen sitoutumiselle annettaisiin paremmat mahdollisuudet. Samoin esitetään, että synnytyssairaalan tulisi antaa isälle mahdollisuus lapsen itsenäiseen hoitamiseen. Tutkielmassa esitellään myös joitain ajankohtaisia perhe- ja työelämän yhdistämiseen liittyviä keskustelunavauksia ja poliittisia linjauksia, jotka voivat ohjata tulevaisuuden perhettä ja isyyttä.