Yksilöllisen oppimisen malli biologian oppimisessa ja opetuksessa : tapaustutkimus eteläpohjalaisesta yläkoulusta ja lukiosta

Abstract

Suomalainen koulu on muutoksessa, jota ohjaavat uudet peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteet. Opetussuunnitelmissa nousee esille konstruktivistinen oppimiskäsitys sekä tulevaisuuden taidot. Miten kouluissa tapahtuva toiminta tulisi järjestää, jotta opetussuunnitelmien asettamiin tavoitteisiin vastataan? Osa ratkaisua voisi olla matematiikanopettaja Pekka Peuran kehittämä yksilöllisen oppimisen malli, joka perustuu oppilaiden aktiivisuuteen, omatahtiseen etenemiseen ja yhteisölliseen oppimiseen. Suurin ero perinteiseen opetukseen on se, että mallissa opettaja ei yleensä opeta koko ryhmää kerralla, vaan hän luopuu perinteisestä roolistaan tukeakseen oppilaiden itseohjautuvuutta ja yksilöllistä oppimisprosessia. Yksilöllisen oppimisen malli yhdistää useita konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisia työtapoja ja sen tavoitteena on parantaa opiskelumotivaatiota ja oppimistuloksia sekä luoda oppimiskulttuuri, jossa jokainen saa opiskella omien kykyjensä mukaan. Yksilöllisen oppimisen malli on kehitetty matematiikan opetukseen, mutta nykyään sitä sovelletaan eri oppiaineissa ja eri kouluasteilla.

Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena on tutkia yksilöllisen oppimisen mallin käyttöä yläkoulun ja lukion biologian oppimisessa ja opetuksessa. Päätavoitteena on selvittää miten yksilöllisen oppimisen malli soveltuu biologian oppimiseen ja opetukseen sekä mitkä ovat oppilaiden ja opettajan kokemukset biologian oppimisesta ja opettamisesta yksilöllisen oppimisen mallin avulla. Tutkimukseen kerättiin empiirinen aineisto järjestämällä kolme opetuskokeilua eräässä eteläpohjalaisessa yläkoulussa ja lukiossa. Opetuskokeiluihin osallistui kaksi 8. vuosiluokan oppilasryhmää sekä yksi lukion opiskelijaryhmä, yhteensä 43 oppilasta ja opiskelijaa. Aineisto koostuu kyselylomakkeista, joihin oppilaat vastasivat ennen ja jälkeen opetuskokeilun. Aineistoon kuuluu myös havaintopäiväkirja. Aineiston analyysissa käytettiin tilastollisia testejä ja kvalitatiivista sisällönanalyysiä.

Tulosten mukaan yksilöllisen oppimisen malli vaikuttaisi soveltuvan biologiaan, kunhan oppiaineen erityispiirteet otetaan huomioon. Suurin osa oppilaista koki, että yksilöllisen oppimisen malli sopii heille erittäin hyvin tai hyvin. Oppilaiden kokemukset biologiasta muuttuivat opetuskokeilujen myötä tilastollisesti merkitsevästi positiivisemmiksi ja lisäksi he kokivat osallistuvansa oppitunneilla tilastollisesti erittäin merkitsevästi aktiivisemmin. Oppilaat kokivat positiivisena mahdollisuuden opiskella parin kanssa tai ryhmissä, edetä omassa tahdissaan sekä tehdä omaa opiskelua koskevia merkityksellisiä päätöksiä, kuten valita opiskelutapoja. Lukiolaiset arvostivat myös mahdollisuutta ajatella itsenäisesti. Yksilöllisen oppimisen malliin liittyviä negatiivisia piirteitä mainitsi vain pieni osa oppilaista ja esiin nousi esimerkiksi, että työskentelyyn ei aina jaksa keskittyä ja että keskustelut voivat välillä karata aiheen ulkopuolelle. Myös opettajan kokemukset olivat alun haasteiden jälkeen suurelta osin positiivisia. Opettajan rooli osoittautui myös oppilaiden kokemuksissa tärkeäksi. Tulosten mukaan yksilöllisen oppimisen malli voisi olla yksi keino kehittää biologian opetusta uusien opetussuunnitelmien määrittelemään suuntaan sekä vastata joihinkin biologian opetuksessa havaittuihin haasteisiin. Tutkimusta tarvitaan myös lisää.

Yksilöllisen oppimisen mallissa on kyse oppimiskulttuurista, joka rakentuu vähitellen oppilaiden ja opettajan kasvaessa siihen. Yksilöllisen oppimisen malliin liittyy myös haasteita, mutta opettajan on tärkeää seurata tilannetta ja kulttuurin rakentuessa kehittää toimintaa yhdessä oppilaiden kanssa. Tuloksia ei voi suoraan yleistää, mutta kokeilunhaluiset ja yksilöllisestä oppimisesta kiinnostuneet opettajat voivat hyödyntää ja soveltaa tutkimuksen teoriaosaa, tuloksia sekä esitettyjä käytäntöjä omaan opetukseensa ja oppilasryhmiinsä parhaiten soveltuvilla tavoilla.